Vaikka harrastelenkin piirtämistä ja rakastan taidetta, en ole koskaan nauttinut Louvren tapaisista taidemuseoista. Se on sama kuin söisi lempisalmiakkejaan puolen kilon pussin. Ähky. Mielestäni parhaita ovat pienet museot tai sitten galleriat. Niissä voi piipahtaa nopeasti helteisenä päivänä ja jatkaa sen jälkeen hymyssä suin päivän viettoa.
Olen taiteen suhteen kaikkiruokainen, mutta sydäntäni lähinnä on moderni taide ja jos ostan jotain itselleni, sen pitää olla ehdottomasti suomalaista. Samalla ilmaisen tukeni suomalaiselle taiteelle. Ja onhan suomalaiset taiteilijat nyt vaan niin taitavia!
Tänään kävin katsastamassa Galerie Forsblomin näyttelyt aivan Helsingin keskustassa (http://www.galerieforsblom.com/).
Aah, aivan ihanan herkullisesti värejä käyttävä Fanny Tavastila. Rauhallinen ja samaan aikaan värikäs. Vierailin hänen työhuoneella joitain vuosia sitten. Ihanaa, että taiteilijat ottavat tällaisia innostuneita ihmisiä vastaan. Tulikohan nyt tarpeeksi monta ihanaa-sanaa?
Ja sitten Jarmo Mäkilä, jonka nuoruuden töitä kävin katsastamassa keväällä Keravan taidemuseon Sweet n' Rotten-näyttelyssä. Tämän näyttelyn aiheena oli lapsuusmuistot. Siis onhan hän nyt taitava! Miten niin perinteinen aihe muotoutuu hänen kätensä jäljiltä niin anarkistiseksi? Näin minä sen ainakin näen. Kyllä näitä tauluja katsoo mielellään pidemmänkin aikaa.
En suosittele, että katsotte gallerian nettisivuilta tauluja, ne pitää nähdä luonnossa. Ehdottomasti. Aivan eri luokkaa.