Arkisin elämä tahtoo mennä vähän turhan nopeasti ohi ja sitä keskittyy aina jo seuraavaan päivään, odottaa viikonloppua ja unohtaa elää siinä hetkessä. Omalla kohdallani kukat rauhoittavat ja pysäyttävät hetkeksi vain kummastelemaan ja ihastelemaan niiden kauneutta. Ostan harvoin kotiin kukkia, mutta aina, kun niitä kotoa löytyy, huomaan ihastelevani niitä loputtomasti ja hymyileväni hieman enemmän sekä leveämmin. Pari viikkoa sitten mummuni ja serkkuni kävivät kylässä ja toivat tullessaan kimpun kukkasia. Nämä kaunokaiset ovatkin kestäneet mukavan pitkään ja ovat ihastuttaneet kauniin roosan sävyssä minua jo monena sateisena iltana. Kukkia pitäisi muistaa ostaa aina, kun vähänkin mieli on maassa tai tuntuu, että arki vilistää liian nopeasti ohi. Voisinkin ottaa tavaksi ostaa kukkia ainakin palkkapäivisin. Mieluiten useamminkin. Varsinkin nyt, kun päivä lyhenee, synkät syyssateet vihmovat vasten kasvoja ja mieli meinaa vaipua horrokseen kaiken pimeyden keskellä.
