Tänään herätessä ensimmäinen ajatukseni oli, että tässä aamussa on jotain poikkeuksellista. En tiennyt mitä, mutta siltä vain tuntui.
Ehkä se oli tuo seinälle kajastuva lokakuun valo. Valoa lokakuussa, ajatellapa...
Joka tapauksessa, aamusta tuli mainio. En tehnyt mitään erityistä. Söin puuroa (mukana kanelia, vaniljaa, hirveä läjä marjoja ja loraus vaahterasiirappia). Kokeilin uutta kasvovoidetta (Estelle & Thild Biohydrate). Tein mehua (verigreippi, inkivääri, porkkana ja selleri). Puin päälle (kasmirneuleen ja Zadig & Voltairen hameen - ne samat kuteet joita olen käyttänyt enemmän tai vähemmän koko syksyn).
Ei mitään erityistä, ja silti vain jotenkin erityisen ihanaa. Tiedättekö sellaisia hetkiä?
No, arvatenkin hyvä aamu johti hyvään päivään, niin se menee. Paska kasaantuu, mutta niin kasaantuvat hyvätkin jutut.
Suuntani on viime aikoina ollut hieman hukassa. On suorastaan masentanut, paitsi silloin kun on ahdistanut. Kaikki on tuntunut järjettömältä ja turhalta. Olen yrittänyt taklata asian siten kuin luontevimmalta tuntuu: ratkaisemalla sen.
Olen miettinyt, pohtinut, etsinyt tietoa, yrittänyt laatia suunnitelmaa. Ajatellut alanvaihtoa (mutta en keksinyt mitä voisin tehdä) ja muuttoa (mutta en keksinyt, mihin voisin muuttaa).
Pari päivää sitten päätin solmia asian kanssa rauhan. Ryhdyin ajattelemaan, että jos kaikki on sekaisin, niin olkoot sitten. Olkoot sekaisin ja kunnolla! Ja jos asun paikassa, jossa en ole ihan varma haluanko asua ja teen työtä josta en ole täysin vakuuttunut - mitä sitten? Niin kauan kunnes keksin jotain muuta yritän ottaa tästä tilanteesta kaikesta irti.
Joten päätin päästää irti ja lakata etsimästä ratkaisuja. Ja niin kävi, että heräsin ensimmäistä kertaa viikkoihin sellaiseen tunteeseen, että tästä tulee hyvä päivä.