Kun viimeksi tänne kirjoitin olin tekemässä viimeistä tappovuoroa töissä. Tällä hetkellä se kaikki tuntuu uskomattoman kaukaiselta. Vain muutama kuukausi välissä ja istun kotona Englannissa. Kotona. Englannissa. Huh!
Muistan kun teininä unelmoin muutosta Englantiin, vuorasin huoneeni seiniä Union Jackeillä, kuuntelin brittimusiikkia ja luin Sugaria ja Top of the pops -lehtiä. Pikku-Salla uskoi vahvasti siihen unelmaan, jota nyt kai jollain tasolla aikuisena toteutan. Tuolloin haavekuva ulkomailla asumisesta taisi olla hieman erilainen, kuin nyt, noin 15 vuotta myöhemmin. Vieläkin tuntuu hassulta, että tässä tämä nyt on; koti ulkomailla, taideopinnot yliopistossa ja tulevaisuus, joka alkaa hiljalleen hahmottua. Jännittävää ja pelottavaa, kuitenkin niin ihanaa!
Muuttaminen itsessään oli valtavaa säätöä ja paperisotaa ja siitä ehkä kerronkin myöhemmin enemmän. Olen myös huomannut, että joka päivä tulee eteen asioita, jotka Suomessa hoidetaan tuosta noin vain, kun taas Englannissa saman asian hoitamiseen tarvitaan useampi ihminen ja monen monta paperia ja muuta säätöä. Eteen on toki tullut myös niitä asioita, jotka täällä hoituu paremmin tai helpommin, usein myös halvemmin, kuin Suomessa. Hyvät ja huonot puolet siis taitaa löytyä missä tahansa asuukaan.
Yliopisto tuntuu täällä välillä siltä, että mihin ihmeeseen olenkaan pääni uskaltautunut pistämään ja seuraavassa hetkessä mietin, että mihin ala-asteelle olen eksynyt. Valtava määrä asioita tehtävänä ja opeteltavana ja välillä tuntuukin, että aivot ei kykene hallitsemaan tätä kaikkea kaaosta. Kuitenkin vasta muuta varsinainen opiskeluviikko takana, joten ehkä tämä tästä vielä selkiytyy!
p.s. Muista nauttia tästä hetkestä!