Me asutaan mukavalla, rauhallisella asuinalueella melko lähellä keskustaa. Mukavan tästä alueesta tekee se, että täällä on paljon kävelyteitä, puistoja ja lenkkeilymaastotkin ihan vieressä. Autoteitä ei ole lähettyvillä, joten Saanan kanssa voi huoletta ulkoilla ja antaa neitosen taapertaa. Täällä on myös mukavia leikkipaikkoja ja pari leikkipuistoa. Pidän myös siitä, että kulmakuppiloita ei ole ainuttakaan, ainoastaan pieni mukava lähikauppa.
Minusta on kivaa käydä siinä kaupalla, kun myyjät tunnistavat meidät ja jutustelevat niitä näitä samalla kun teemme ostoksia. Samalla kun kyläkauppa on ihana kohtaamispaikka, se on myös varsinainen parasiittimagneetti. Kaupalla työskentelee yleensä yksi, joskus kaksi myyjää ja kun vartioita tai muutakaan ei ole lähimaillakaan, ovat varkaat ja rötöstelijät huomanneet sen oivaksi "asiointipaikakseen".
Tänään olimme taas menossa käymään kaupalla. Samaan aikaan aseman suunnasta asteli pari... noh, sanotaan vaikka, että ei potentiaalisen maksajan näköistä äijää kauppaa kohti. Heillä oli vajaa kaljakeissi mukanaan, jonka vaan jättivät tien varteen ja astelivat ilmeettöminä kauppaan. Saana ja minä heidän perässään. Kaupassa äijät keräsivät hyvin määrätietoisesti korin täyteen lihaa ja muutakin ruokaa ja toinen kantoi kahta kaljakeissiä käsissään. Olimme Saanan kanssa menossa kassalle, kun myyjä kysyi, että voisimmeko odottaa hetkisen, koska hän epäilee miesten yrittävän varastaa ne tavarat.
Myyjä seisoi oven edessä ja kertoi, että toivoisi sen estävän miesten ryöstöaikeet. Hän oli jo painanut vartijoiden hälytysnappia heti kun oli nähnyt miesten astelevan kauppaan, mutta eihän niitä vartoita näkynyt mailla eikä halmeilla. Minä houkuttelin Saanan karkkihyllylle kaupan nurkkaan kasailemaan muumilaatikoita pinoon ja menin myyjän kaveriksi ovelle seisomaan. Säälittihän minulla se reppana ja ajattelin, että pieni tuki ei olisi haitaksi. Joskus aiemminkin olen estänyt teinien kaljanpöllimisaikeet seisomalla portsarina ovella. Olisihan meidän pitänyt myyjän kanssa tajuta, että tällä kertaa kyseessä ei ollut mikään pahainen teiniporukka, vaan paatuneen ja tunteettoman näköinen parivaljakko. Mutta kun ei tajuttu, niin ei tajuttu...
Pian äijät harppoivatkin kaupan perältä rivissä meitä kohti, suoraan meidän päälleemme. En muista mitä siinä myyjän kanssa huudettiin, kun tilanne olikin yhtäkkiä riistäytynyt käsistä ihan totaalisesti. Toinen miehistä tarrasi rinnuksiini kiinni ja heitti minut roskapönttöä vasten. Myyjä heitettiin toiseen suuntaan. Ilmat tyhjenivät keuhkoistani iskeytyessäni roskista vasten ja jouduin hetken keräilemään luitani kasaan ja haukkomaan henkeäni. Siinä vaiheessa äijät astelivat ulos kaupasta korillinen ruokaa ja yksi kaljakeissi mukanaan. Toinen keisseistä näkyi tipahtaneen kaupan lattialle käsirysyssä. Kun sain toimintakykyni takaisin, olin aivan täynnä raivoa. Huusin myyjälle, että soittaa poliisit ja säntäsin ulos kaupasta, aikeissani painua äijien perään. Näin heidän kylmästi vaan tallustelevan asemaa kohti. Päätin juosta perään. Onneksi tässä kohtaan alkoi tajuntanikin palailla ja aivotoimintani käynnistyi: Juokset nuo kiinni ja teet mitä? Otat turpaas. Saanaki kaupassa vielä.
Käännyin ympäri ja palasin kauppaan. Huomasin voimieni hävinneen ihan totaalisesti, olin ihan vetelä ja käteni tärisivät, kurkussakin tuntui oksennus. Myyjä kävi vielä vähän kierroksilla, eikä oikein tiennyt mitä pitäisi tehdä. Plarasi valvontakameraa etsiäkseen hyvää kuvaa varkaista poliiseille, mutta ei ollut muistanut soittaa heille. Ei muistanut poliisin numeroa... Vartioita ei näkynyt vieläkään. Juttelimme hetken myyjän kanssa vielä tapahtuneesta. Keskustelu sujui lähinnä näin:
"Voi jumalauta! Voi jumalauta! Aivan järkyttävää, miten ihminen voi olla nuin kylmäkiskonen ja kamala? Ei helvetti!"
"Voi mä oon niin pahoillani, että suhun sattu. Otatsä tän juuston? Mikä se poliisin numero on? Mistä mä löydän hyvän kuvan niistä?"
"Mitä tuossa ois voinu tehä? Aattele jos ois ollu vaikka pesismaila. Oisin varmasti vetäny sillä sitä päähän. Niin ja sitte istunu käräjillä, syytettynä hätävarjelun liiottelusta ja jotunu maksamaan sille jotku jättikorvaukset. Ei helvetti tätä systeemiä, oikiasti. Mitä te voitte noille, ette mittään?"
"Eipä siin muuta voi ku yrittää puhuu ja sit väistyy tieltä, jos ei puhe auta."
"Ei hitto tätä voi tajuta. Kyllä pitäis vartija olla täällä koko ajan. Tai teille pitäis saaha semmoset sähkölamaannuttimet. Joku uus laki siihen, että yksin työskentelevällä vois olla sähkölamaannutin turvana. Varmasti vähenis tämmönen. Ei kai sillä mittään pysyviä vammoja saa aikaseksi"
"Se ois kyl hyvä. Ei kai siitä mitään vammoja jää."
Näissä tunnelmissa jätin yhteistietoni kauppaan varmuuden vuoksi ja lähdimme tyttösen kanssa kohti kotia ja lounashetkeä.
Minulla on paljon ymmärrystä erilaisiin asioihin ja monenlaisille ihmisille. Koen myötätuntoa sellaista ihmistä kohtaan, joka nälissään pihistää kaupasta itselleen jotakin syötävää. Tuollaiset kylmäkiskoiset, paatuneet, narsistiset loiset taas, heille ei irtoa ymmärrystä yhtään, ei yhtään. Tämän päiväisen tapahtuman jälkeen ei sitä hiukkaakaan, mitä joskus on ehkä irronnut. Oikeastaan juuri nyt minä melkein toivon, että tukehtuisivat siihen ruokaan ja kaljaan jonka kaupasta varastivat.
Ja tiedän, että heidän lapsuutensa ja elämänsä on voinut olla raakaa ja kovaa, mutta sekään ei oikeuta ketään toimimaan niin kuin nämä toimivat, ei ketään. Toivottavasti vanha sananlasku pitää paikkansa ja paha saa aina palkkansa tässä maailmassa. Mutta lisättäköön vielä, että toivottavasti pahalla on aina mahdollisuus myös parantaa tapansa.
Kyllä tänään paljon mietityttänyt erityisesti kuitenkin se, kuinka tämä meidän yhteiskuntamme tavallaan suojelee rikollisia. Ihan oikeasti, mikäli minä olisin jostakin siinä rytäkässä saanut käteeni jonkun mailan, kiven tms. ja lyönyt päälleni käynyttä roistoa sillä vaikka päähän ja tämä olisi iskusta jotenkin vammautunut, niin minähän siitä syytteeseen joutuisin. Se tunne, kun päällesi hyökätään, varsinkaan ilman mitään syytä, on jotakin sanoinkuvaamatonta. Siinä sekoittuu viha, kauhu ja pelko yhdeksi mössöksi ja se saa sinut toimimaan sekä puollustamaan itseäsi seurauksista piittaamatta. Sen minä tänään tunsin, opin ja ymmärsin.