Voi kun olis mukavaa, jos satoa voisi saada silleen pikkuhiljaa pitkin kesää. Omenia on nyt syöty meillä varmaan yli 2 kuukautta ja viime viikonloppunakin keiteltiin vielä sosetta, jota syödään edelleen joka aamu puurossa ja joka ilta jugurtissa. Lapsia on jo kyllä armahdettu, sen verran paljon marmattavat jo pelkästä puurostakin, että siihen päälle ei kaivata enää joka-aamuista 'ei kai taaaaas omenasosetta'-laulua. Nyt on sitten chilien kypsymisen vuoro ja kuinka ollakaan, aikas lailla samaan aikaan punastuvat ja keltaistuvat nämäkin. Ruukku on olkkarin isojen ikkunoiden edessä ihan paraatipaikalla, jotta tuo jo vähäksi käyvä valo riittäisi pitämään taimet hengissä. Meillä taitaa alkaa nyt itämaisten ruokien viikot juuri sopivasti kun joudun työpaikan MealLogger-ryhmään kuvaamaan jokaisen suupalan seuraavan 7 viikon ajan. Tänään otettujen ensimmäisten kolmen kuvan jälkeen ehdin jo melkein katua osallistumista. Intialaisia ruokia olisi kyllä paljon mukavampi julkaista työkavereiden ja ravitsemusterapeutin ruodittavaksi kuin hellalla juuri porisevaa lihasoppaa.
