Nappasin lapset autoon, ja ajaa hurautimme pitkään odotetulle tyttöjen reissulle. Kohteena oli rakkaan lapsuuden ystäväni Nupun uusi koti. Ystäväiseni hylkäsi Helsingin Töölön humun, ja muuttoauton nokka käännettiin kohti Lahtea ja varsinaista suomalaista unelmaa, eli omakotitaloa järven rannalla ja keskellä kaupunkia. Nupun koti on yksinkertaisesti niin hurmaava ja asujansa näköinen, että kysyin luvan, josko saisin sen esitellä täällä blogissani.
Tervetuloa siis pienelle kierrokselle Villa Nuppulassa!
Nuppu asustaa tuota suloisen vaaleanpunaista pientä omakotitaloa järven rannassa. Piha on hurjan iso, ja ihan täynnä omppupuita. Ja mikä isommasta tytöstäni parasta, siellä oli myös edellisen asukin jättämä suurensuuri trampoliini...
Näkymät ikkunoista ovat niin kertakaikkisen idylliset, että en meinannut ihastukseltani saada sanaa suusta, kikatin vain, hönkäilin, ja puhua pulputin puuta heinää.
Pikkuruinen talo on koti ja yrittäjänä työskentelevän ystäväni toimisto. Rysähdimme tietysti kyläilemaan keskelle työpäivää, koskas ne yrittäjät muka lepäisi...
Pihassa nököttää ulkorakennus, joka kätkee sisälleen tunnelmallisen, suuren saunan. Ensi kesää ja löylyjä odottelen jo kovasti!
Tyttöni on Nupun kanssa tosi hyvää pataa, ja kulki perässä ja kyseli kaikista ihmeellisyyksistä taukoamatta. Kuten esimerkiksi kesäkeittiöstä. Että ulkona on oikeasti hella! Ja jääkaappi!
Siellä se maailmanmatkaajanainen siis asustaa, pehmoisesti kuin pyy pivossa. Ja mikä parasta, vaikka etäisyyttä tuli nyt satakilsaa entisen kolmentoista sijaan, nähdään me varmasti ihan yhtä usein, Nuppu kun asuu nyt vain neljän kilometrin päässä mummulasta, jossa käymme tosi usein
Kaikin puolin loistohomma. Onnea vielä rakas ystävä uuteen tupaan!