Kuuntelin aamulla samaan aikaan uutisia radiosta ja puin lasta pihalle siirtymistä varten. Teddyhaalari, ulkohaalari, villasukat, pipo, rukkaset ja kumpparit. Sääennusteessa luvattiin koko maahan poutaista syyspäivää. Sain pukemishomman valmiiksi ja katsoin ulos: siellä satoi lunta.
Terassille töpsöttäneen V:n hämmennys lumisateesta ei ollut mitään Polkkaan verrattuna - koira näytti puhtaan järkyttyneeltä ja istui sen jälkeen terassin reunalle hapan ilme naamallaan. Kiersi muutaman kierroksen pihassa ja vinkui takaisin sisälle omalle sohvalleen ilmalämpöpumpun alle. Koiranilma, tiedättehän. Tuo 30 kiloa painava koira muistuttaa toisinaan enemmän kissaa.
Jos taivaalta satanut valkoinen ylläri ei ollut koirien mieleen, eivät lapsetkaan oikein innostuneet siitä. Aamupäiväseuraksi saapuneet V:n ihanat kaksostyttökaverit leikkivät hetken ulkona ja olivat vakaasti menossa sisälle. Tätä ennen oma rakas lapseni oli maannut hetken littanana terassilla ja viittilöinyt ulko-oven suuntaan. Mentiin sisälle leikkimään ja paistamaan pinaattipannukakku. Mitä sitä nyt turhaan pihalla seisoo, jos ketään ei huvita.
Tai Maissia olisi huvittanut. Siinäpä vasta mainio jokasäänkoira.
