Meinasin jättää lauantaikimpun tekemättä, koska meillä ei ole vielä siivottu enkä oikein osaa tuoda kukkia sekaiseen kotiin. Illan tullen tuli kuitenkin sellainen olo, että lauantaifiilistä ei ilman kukkia tule. Niinpä kipaisin ulos ja yritin käyttää kaiken vähäisen mielikuvitukseni, että saisin syksyn antimista vielä jonkinlaisen kimpun aikaiseksi. Onneksi en ole koskaan kaivannut kovasti väriä, vaan minun kimppuni voisi hyvin olla ihan vain vihreän tai ruskean sävyinenkin. Niinpä keräsin minttua, oreganoa, värimintun siemenkotia, ruusuangervon oksia, pikkusydämen lehtiä, syysasteria, maksaruohoa ja alppiasteria. Tuo viimeisin ei koskaan ehdi meillä ulkona kukkaan, mutta en ole älynnyt ennen ottaa sitä maljakkoon. Viikolla huomasin, että viime lauantain kimppuun oli auennut yksi valkoinen asterin kukka ja oksat olivat vielä ihan hyväkuntoiset, joten siirsin ne tähän uuteen kimppuun ja poimin vielä muutaman uudenkin varren. Josko avaisi ilokseni muutaman kukan viikon syysloman aikana. Syysasteria olen vasta tänä syksynä alkanut arvostaa, aiemmin yritin hävittää sitä, koska leviää liikaa. Niin se mieli muuttuu, onneksi en onnistunut yrityksessäni.
