Portaat. Jumaleissön mikä keksintö raskaana olevalle!
Esikoista odottaessani asuimme kerrostalossa, toisessa kerroksessa, hissittömässä talossa. Muistan miehen lykkineen minua loppuraskaudesta eteenpäin portaissa, kun itse ähisin ja puhisin. Niitä rappuja kuitenkin tuli ravattua päivittäin ja töissä käveltyä niin, että kunto oli suht hyvä. Ja se vaan parani isoa vatsaa kuljettaessa, sekä myöhemmin pientä nyyttiä ja kauppakasseja rappuja ylös raahatessa. (Hullu minä.)
NYT. Asumme omakotitalossa, jossa on kaksi kerrosta ja rappuja tulee ravattua edestakasin muutama kerta päivässä. Välillä portaat ei tuota ongelmia, toisinaan puuskutan ylös päästyä tai lepään supistusten tullessa jo portaissa.
Kunto on heikentynyt ja kohtu on supistusherkkä, toisin kuin esikoista odottaessa.
Tässä on nykyinen kuntoratani:
Alaspäin pääsee vielä vikkelään.
Ylöspääsy riippuu myös siitä, kuinka monetta kertaa on menossa ylös. Tällä hetkellä inhoan sitä, kun tajuan takaisin ylätasanteelle päästyäni, että AI NIIN, se on alakerran eteisessä!
Näissä kohdin on hyvä nojata tasanteeseen ja puuskuttaa supistusten mennessä ohi.
Luinpa tuossa jokin aika sitten, että hengästyminen on nyt helppoa, koska keuhkot keräävät hormonien takia nestettä! Sekin vielä. PUUH! :D