Tää talo missä asun on suoraan sanottuna ihan kamala. Kokolattiamatot on aina ällöttänyt mua. Meillä on kolme kerrosta, keskikerroksessa on kaksi vessaa ja kaksi suihkua, ja keittiöitä on alakerrassa ja yläkerrassa. Tässä on kohta neljä viikkoa tullut asuttua. Yläkerran keittiön hellasta toimii vaan yks levy ja sekään ei niin hyvin, että vesi kiehuisi kunnolla. En oo maistanut montaa niin ällöttävää asiaa kun makaroonit, jotka on lilluneet semikuumassa vedessä pehmeiksi, mutta eivät kunnolla kiehuneet. Namnam. Tästä on valitettu tosi moneen kertaan, mutta eipähän tolle oo mitään tehty.
Tänä aamuna oli sitten molempien keittiöiden leivänpaahtimet pamahtaneet. Yläkerran keittiössä oli kuulemma pamahtanut oikein kunnolla, mikä selittääkin sen, että meiltä oli yläkerran keittiön sulake pamahtanut. Jääkaapissa on hyvin eksoottinen haju kun kuuden ihmisen ruoat on saaneet päivän muhia lämpenevässä jääkaapissa ja pakastimessa.
Pamahtanut sulake on yleensä aika helppo asia hoitaa. Etenkin kun on tollaset elektroniset namiskat, jotka pitää vaan käydä naksauttamassa uudestaan päälle. *Yleensä*. Koska asuntolassa suurin osa on hulluja 18-vuotiaita, kaikki tuollaiset on toki lukkojen takana. Asuntolavahtitädin piti käydä metsästämässä ensin yksi nippu avaimia, joista mikään ei ollut oikea. Toisen avainnipun kanssa päästiin yläkerran sulakekomeroon, mutta siellä "kitchen" namiska katkaisi sähköt mun huoneesta. Kätevää! Etenkin kun kaikille huoneille oli vielä omat boksinsa erikseen. Kaikki kolme kerrosta läpi käytyään asuntolavahtitäti löysi loogisesti alakerran komerosta vivun ja saatiin jääkaapit sit yläkertaan päälle. Jee. Tiedetäänpähän missä se on, KUN näin käy seuraavan kerran.