Syksyisen arjen parhaat, eli kauppoihin pikkuhiljaa ilmestyvät sitrukset ja lämpimänä höyryävä keitto. Vaikka tiedän jo nyt, että en maaliskuussa halua nähdä enää yhtään satsumaa, ensimmäinen puraisu pienestä, makean kirpeästä sitruksesta on yksi syksyn kohokohdista.
Syön appelsiineja ja pikkusitruksia kyllä muutenkin, mutta kaipaan niitä eritoten, kun päätä särkee tai olo on erityisen tunkkainen. Vaikka olon parantumiseen liittyy varmaankin iso annos itsesuggestiota, jo yksi appelsiini riittää tekemään paremman mielen. Ja jos sitrukset ovat luomua, nappaan kuoret aina talteen ja kuivatan mausteseoksiin.
Kulhossa on oma lohturuokien ykköseni, eli hitaasti hauduteltu, yleensä varsin hiukan laveasti tulkittu minestrone. Tätä keittoa tehdään meillä usein: yleensä silloin kun kaapista löytyy eriparisia kasviksia ja kaapit pursuavat pastapussien loppuja ja erinäisiä papuja. Keitto upottaa itseensä kaikki tähteet ja on vielä lisäksi superedullinen, eli kaikin tavoin lohdullinen.
Suosittelen edellämainitussa ohjeessa olevan parmesaanin kannikan lisäksi kuivattuja herkkutatteja ja niitä kuivattuja appelsiinin kuoria. Pari riittää ja ne voi viskata suoraan kiehuvaan liemeen, jolloin sopan maku syvenee entisestään. Kuvan keitto sisältää valkokaalia ja mangoldinlehtiä, eli sesongissa mennään. Lusikallinen hyvää valmispestoa päälle ja leipää aveciksi.
*
Autumnal days are made of soups and clementines.