1,5 -vuotias lapseni on oppinut piirtämään! Tai sellaista hervotonta sutimistahan se on, mutta lapsi osaa kuitenkin yhdistää väriliidun ja piirustuspaperin. Tämä onkin ihan ensimmäisiä asioita, joihin pieni mies pystyy keskittymään. Tähän mennessä kaikki ns. leikkiminen on ollut vaan hervotonta tavaroiden levittelyä ja kaiken ei-toivotun irtaimiston varastelua ja rikkomisyritystä. Täällä ollaan siis oikein iloisia uudesta taidosta.
Kaivoin ensin lapselle kaapistani öljypastelliliidut, mutta se osoittautui vähän huonoksi ideaksi. Sellaisella tulee iloisen väristä jälkeä lattiaan, äidin vaatteisiin ja kakaran omaan naamaan. Niinkin hienosta taidetarvikeliikkeestä kuin Prismasta löytyi yli 1-vuotiaille tarkoitetut väriliidut, joilla ei oikeastaan voi piirtää kuin paperiin. Tai siis muualle ei tule jälkeä. Koska tuoreen taiteilijan on vielä aavistuksen haasteellista pysyä paperilla, haettiin varastosta rullallinen raksapaperia. Siihen piirtää monta iltaa!
Kuten paperista voi päätellä, taiteellista luovuutta ovat päässeet käyttämään myös äiti ja iskä. Piirtely on tosi hauskaa ja ehkä ensimmäinen askel siihen kaipaamaani lapsen kanssa yhdessä tekemiseen. Tosin putosimme hienosta taidekuplastamme heti lauantaina V:n kaverin 2-vuotissynttäreillä. Vähän isommat lapset taiteilivat hienosti muovailuvahalla. V meni isännän elkein paikalle ja yritti tunkea suuhunsa niin paljon muovailuvahaa, kuin ikinä ehti ennen kainaloista muualle roikottamista. Mutta askel kerrallaan.