Mennen kesän syntymäpäiväjuhlat ovat tehneet neiti S:n lähtemättömän vaikutuksen. Erityisesti ihanan neiti E:n 1-vuotisjuhlat ovat piirtyneet mieleen tarkasti. Lahjat, joita paketeista aukesi olivat pikkuneidinkin mielestä aivan mahtavia, juhlakoti oli koristeltu vaaleanpunaisin ilmapalloin ja "Paljon onnea vaan" -laulu alkoi olemaan tuttu.
Perjantaiaamuna neiti S suuntasi koiranpentu katseensa minuun ja vienosti vänssäten ilmoitti, että "minä haluan juhliin". Tylsänä aikuisena tietysti aloin selittämään hänelle, kuinka nyt ei olisi yksiäkään juhlia tarjolla ennen kuin marraskuussa viettettäisiin hänen omia syntymäpäiviään.
"Minä haluan ilmapalloja.
Ja Paljon Onnea Vaan.
Äiti, mennään juhliin!"
Ja sitten sen tajusin, kuinka tylsä todella olinkaan. Mikä ihmeen sääntö päässäni sanoo, ettei juhlia voi ilman syytä? Tai, määrittelee sen mikä voisi olla juhlien syy? Päivä unien jälkeen kaivoin kaapista ilmapallovarastot, järjestin pikkuneidin huoneeseen kahvipöydän, puhalsin 20 eriväristä ilmapalloa ja asettelin pupukorvat Ihaan päähän.
Me vietettäisiin nyt Ihaan syntymäpäiviä!
Paljon onnea Ihaa!
Ja arvatkaapa oliko hyvät juhlat? - OLI!
Juhlissa juotiin pillimehua, mutusteltiin keksejä ja laulettiin Paljon Onnea Vaan niin, että naapurusto raikasi!
ja eilen juhlimme samat syntymäpäivä uudelle.
iloista sunnuntaita kaikille!
M