Sain eilen illalla kutsun Jouluapua -nimiseen fb-ryhmään. Luin perheiden tarinoita ja avunpyyntöjä miltei lamaantuneena. Todellakin, joku miettii jo lokakuun alussa ihan paniikissa, mistä saisi lapsilleen edes yhdet lahjapaketit jouluksi ja ruokaa pöytään. En minäkään rahassa kylve, mutta voin silti ostaa paketit läheisille, jotain kivaa viiniä ja ostoskärryllisen ruokaa automarketista. Tunnustan, taidan ottaa sen itsestäänselvyytenä.
Mitä pidemmälle pääsin tarinoissa, sitä ahdistuneemmaksi tulin. Ja päätin tehdä jotakin, kerrankin! Harjoittamani hyväntekeväisyys kun on rajoittunut tähän mennessä siihen, että vien kaiken ylimääräisen vaatteen ja kodin irtaimiston paikallisen löytökissatalon kirppikselle. Voisin tehdä enemmänkin, todellakin!
Tässä kohtaa iskee aina vaatimattomuus - ovatko nämä tavarat todellakin niin hyviä, että niitä kehtaa lähetellä jollekin tuntemattomalle? Sain kuitenkin kerättyä jollekin pikkumiehelle sopivan paketin. Nyt odotan sopivaa avunpyytäjää ja laitan hänelle viestiä. Systeemi todellakin toimii ilman mitään järjestöä tai välikäsiä. Karttapalvelun kautta näkee apua pyytävän perheen sijainnin ja heille voi laittaa viestin. Paketin voisi teoriassa viedä myös itse perille, mutta haluan jotenkin olla anonyymi ja käyttää postia kuriirina. Ehkä se on kivampaa myös paketin saajalle?
Jouluapua on yhden perheenäidin idea ja se toimi jo viime jouluna. "Tämä kaikki tehdään lasten vuoksi, jokaisella lapsella on oikeus jouluun", on Jouluavun slogan. Ja se onkin mitä hienoin ajatus. Ehkä minäkin saan kasaan vielä toisen paketin?
Lahjoittaa voi tosiaan kaikenlaista muutakin kuin lastenvaatteita. Vaikkapa kosmetiikkaa tai leffaliput teinitytölle, kirjan pikkupojalle, karkkia tai kynttilöitä koko perheelle. Avunpyyntöjä on monenlaisia.