Kuin ihmeen kaupalla ruukkuistutukset ovat selvinneet tämän vuoden erikoisesta kasvukaudesta. Reissussa ne olivat rähjääntyneet, aivan kuten hullu puutarhurikin, joten ne kaipasivat muutosta.
Ensin ajattelin hankkia niihin kokonaan uudet kasvit, pistää oven pieleen raikkaat syksyiset ja talvea enteilevät istutukset, mutta rahanmeno tuntui turhalta ja vaiva suurelta. Niinpä hankin vain kuusi valkoista callunaa ja vaihdoin kauhtuneet kesäkukat niihin. Tarkemmin tarkasteltuna repsottavissa istutuksissa oli kuitenkin vain kuihtuneita lehtiä ja muutama sääliä herättävä orvokinreppana, jotka revin pois ja tuikkasin terhakat callunat syntyneisiin koloihin. Siistittynä kaikki muu oli oikein kaunista ja terhakkaa. Voila!
Erityisen ihastunut olen purppuralehtiseen keijunkukkaan, joka hädin tuskin pilkisti penkistä keväällä (oli raukka kärsinyt talvella oudosta säästä). Aivan mahtava lehtikasvi tuonne sekaan! Ja nyt se työntää kauniita, keijunhentoja kukkavarsiaankin keikkumaan lehtipaljouden päälle. Niin, ei se kasvukausi ole ohi, räntäsade poistui jo.
Toivottavasti muistan tyrkätä keijunkukat takaisin maahan ennen kuin pakkanen tekee niistä kompostin perusmassaa, haluan saada ne ruukkuihin myös ensi keväänä. Pus niille!