Voisin ottaa tästä hökötyksestä kuvia vaikka kuinka ja ylistää sen ihanuutta. Komposti. Sehän on ihan parasta puutarhassa - palkatta pyörivä jätteennielijä, joka lahjoittaa ruokkijalleen parasta kasvuvoimaa. Ilman sitä puutarha on mielestäni sydämetön kukkatarha.
Viime syksynä kokoamani avomallinen röykkiökomposti toimi tehokkaasti ja keväällä puolet sen sisällöstä oli muuttunut mullaksi. Toinen puoli oli kuitenkin otollista alustaa ympäristön juurille ja juhannukseen mennessä se rehotti pahemmin kuin kaupungin puistoalueet tuossa vieressä. Tilanteelle oli tehtävä pikaisesti jotain, ja kaivoin viimevuotiset suunnitelmat toden teolla esiin.
Rakensin pihavaraston jatkeeksi suunnitelmien mukaisen umpinaisen kompostin. Mitat sain rakennuksen päädystä ja siitä ajatuksesta, että kompostiosaston tulee olla noin kuution kokoinen, kaksiosastoinen komposti vetää siis kaksi kuutiota kompostoituvaa tavaraa ja osastoja voi käyttää vuorovuosin. Todellisuudessa olisin halunnut kolmiosaisen kompostin, mutta pieneen tilaan ei voi saada kaikkea. Kannet halusin tähän kompostiversioon, sillä vielä usean vuoden ajan tuo komposti näkyy meidän sisääntulopihaamme esteettä. Peitepressut osuisivat häiritsevästi silmään näin keskeisellä paikalla.
Rakensin kompostia varten kolme elementtiä: takaseinän varaston seinän pituuden mukaan sekä kaksi viistoreunaista sivua. Kompostin takaseinän korkeudeksi tuli 110 senttiä, etuseinämä jäi noin 95 senttiin. Materiaaliksi käytin hieman harmaantunutta mäntylautaa, joka ei ollut tasalaatuista.
Kokosin kompostin tukilautojen avulla: ne sijoittuivat yhden laudan paksuuden päähän elementtien reunoista, jotta elementit saivat kokoamisvaiheessa tukea näistä puista. Kokoamislaudat olivat elementin alalaidasta katsoen ylipitkiä, sillä ankkuroin kompostin kevyesti maahan näiden lautojen avulla (näkyy alla olevassa kuvakokoelmassa yläoikealla). Lisäksi ruuvasin sivujen etulaitaan lisätueksi ohuen laudan, jonka myös ankkuroin maahan.
Koska komposti on tehty käsittelemättömästä laudasta, vuorasin sen sisäpuolelta patolevyllä, minkä pitäisi tuoda kehikolle muutamia vuosia lisää toiminta-aikaa. Patolevyn lisäämisen jälkeen viritin kompostin avoimeen etulaitaan tukevoittavat ylä- ja alalaudat, jotka pitävät kompostin rakenteen vakaana. Näistä kuvat näkyvät yllä oikealla.
Jaoin kompostin kahtia jyrsijäverkolla. Verkko on puristettu tiiviisti kahden yhteen ruuvatun laudan väliin kolmelta sivultaan: Jyrsijäverkon sivureunojen laudat on kiinnitetty takaseinään ja etuseinäkkeen ylä- ja alalautoihin. Ylälaidan lauta puolestaan lepää näiden lautojen päällä. Alalaidastaan verkko roikkuu vapaana, kompostin maatuva materiaali pitää sen hyvin paikoillaan. Verkon ideana on, että lierot ja muu kompostin bakteeristo pääsee esteettä siirtymään osastojen välillä sen mukaan, mistä ne löytävät parhaiten ruokaa. Unohdin ottaa tästä ratkaisusta kuvat ennen kompostin täyttämistä, joten alla on paras niistä versioista, jotka olivat saatavilla:
Kompostin etuseinänä toimii kaksi kuusivanerin palasta, jotka nojaavat vapaasti etuseinäkkeen lautoja vasten. Ne ovat liikuteltavissa ja toivon, että ensi keväänä ne on helppo poistaa ennen valmiin kasvualustan tyhjentämistä. Myös kompostin kannet ovat kuusivaneria, joita ei ole kiinnitetty itse kehikkoon mitenkään. Toiveena on, että niiden paino pitää ne pahimmissakin myrskyissä paikoillaan ilman saranoita. Saranattomuus tekee sen, että kannet on helppo avata mistä suunnasta tahansa ja tyhjennyksen ajaksi ne on helppo poistaa kokonaan.
Ainoa takapakki tässä projektissa oli se, että emme löytäneet edellisen asukkaan käyttämän ulkorakennuksen harmaan sävykoodia mistään. Näin ollen jätin (ainakin toistaiseksi) kompostin laudat harmaantumaan itsestään, sen sijaan kannet saivat kattopeltien punaruskean värin ja kompostin nurkkalaudoista tein viereisten rakennusten mukaisesti maalarinvalkoiset. Kompostin etualalle on tarkoitus levittää maahan murske ja viereen on tarkoitus rakentaa pergolan tapainen kasvituki. Alla olevan kuvan tomaattien ympärille rakentuu toivottavasti vielä tänä kesänä kasvihuone.
Itse asiassa olen niin tyytyväinen siihen, kuinka hyvin toteutunut komposti vastaa suunnitelmaa, että katson nyt luottavaisesti myös muita suunnitelmiani. Ehkäpä vuoden päästä syksyllä kasvimaanurkkauksessamme voi näyttää jo tältä:
