Joidenkin asioiden suhteen elämässä saatan olla vähän neuroottinen. En toivottavasti hirveän kieroutuneella tavalla, mutta sen verran kuitenkin, että olemme Artun kanssa törmäyskurssilla useamman kerran viikossa.
Siivoamisen ja pyykinpesun otan melko tosissani. Okei, myönnetään: todella tosissani. Pyykinpesuaineen käyttö huuhteluaineena, valkoisten vaatteiden pesuun tarkoitetun aineen laitto koneeseen, kun pestään mustia farkkuja, väärät pesulämpötilavalinnat… Nämä hommat menee tunteisiin aika rajusti!
Tykkäsin jo pienenä siitä, että paikat ovat järjestyksessä. Osittain tämä siisteysintoilu on varmasti jäänteitä lapsuudesta. Äiti vaati aamuisin petaamaan sängyn ennen kouluun lähtöä. Petaamattomasta pedistä joutui maksamaan markan. En edelleenkään voi lähteä kotoa, jos sänky on petaamatta. Kotona siivottiin kerran viikossa ja sitä kaavaa olen toteuttanut aina.
Näitä neurooseja oli melko helppo hallita, kun asuin yksin. Sain siivota silloin, kun se minulle parhaiten sopi ja mikä parasta: sotkut olivat omiani. Artun kanssa tilanne on vähän toinen.
Ollaan asuttu yhteisessä asunnossa nyt kolmisen kuukautta. Arttu on koskenut imuriin noin kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla pakotettuna. Itsehän imuroin, moppaan, pyyhin pölyt ja pesen vessan vähintään kerran viikossa. Mulle on ihan ok, jos joudun hoitamaan moppaukset ja pölyt ihan jo siksi, että Artulta menee siivousaineiden valinnassa pää sekaisin (tottakai jokaiselle pinnalle täytyy olla oma aineensa, rättinsä ja moppinsa, duh!), mutta edes imurointi voisi olla meidän molempien hommaa.
Koska siivousjutut on mulle vähän sellainen herkkä asia, haluan, että mulla on siihen hommaan hyvät välineet. Dyson on ihan ehdoton lemppari. Se on jotenkin niin sympaattisen näköinenkin, että saatan joskus imuroidessa vähän jutella sille (hei oikeesti, en mä oo ihan pimee).
Maison Bellen siivousaineita olen fiilistellyt jo tovin, monessa blogissakin niitä on kehuttu myrkyttömyyden vuoksi. Lilli ihasteli aikanaan tuotteiden tuoksua ja kun törmäsin näihin pulloihin Prismassa, ne oli pakko ottaa matkaan. Somat putelit ja se tuoksu! Koko kämpässä leijailee hetken tuoreen kurkun raikas tuoksu, kun on siivouspäivä. Ehkä juuri sen voimalla mä jaksan taas ens viikolla hoitaa kämpän siivouksen. Ja pakotan Artun imuroimaan!
Nina
Joo, näin on. Montaahan eri pesuainetta löytyy siivouskomerostamme? Ja niitä ostetaan jo ulkonäön vuoksi! Silloin kun minä asuin yksin siivous oli todella yksinkertaista. Yksi pesuaine mikä kävi joka tilanteeseen: Mäntysuopa. Tiskeille ei tietenkään mutta pesinpä sillä kerran jopa pyykkikoneellisen vaatteita. Ja siivosin silloin kun huvitti. Nykyinen elämä siivousylikomentajan silmän alla on tosi ”siistiä” ja jos nyt ajattelee tarkemmin, niin mielummin näin. Kuka nyt sikolätissä haluaisi asua. Silti maalaisjärjen käyttö säilyy, eli teen edelleen jotkut asiat omalla tavallani, mikä on tietenkin Ninan mielestä se kaikkein huonoin vaihtoehto! Koti on elämistä, ei siivousta varten. V***u.
Arttu