Leikkasin tänään pakkasen puraisemat kasvit alas ja kiikutin kompostiin. Röyhytatar ja kesäkurpitsa täyttivät melkein jo toisen kompostikehikon, vaikka silppusin varret. Piha on täynnä keltaisia koivunlehtiä ja makedonianmänty on puoliksi vihreä ja puoliksi keltainen. Jotkut perennat yrittävät vielä kovasti tehdä nuppuja ja kukkia. Valkoinen kurjenpolvi on avannut muutaman kauniin kukan ja violetti syysleimu on vihdosta viimein saanut metrin mittaiseen varteensa nuppuja. Saa nähdä, ehtiikö kukkaan asti. Myös kaverilta loppukesästä saatu kasvi on pukannut yhden vaaleanpunaisen pötkelön, kasvin nimeä en valitettavasti muita. Yllätyksekseni tänään kukki vielä (vai jo) myös yksi päivänlilja.
Muut omenat alkavat olla syötyäjä ja säilöttyjä, mutta toisessa vanhoista puista on vielä aika paljon hedelmiä. Karsin siitä keväällä raakileita niin paljon kuin pystyin ja nyt omenat ovatkin paikoitellen tosi suuria. Mieluummin vähän ja isoja kuin paljon pieniä, ensi vuonna taidan ottaa kunnolliset tikkaat avuksi. Ja talvella jatkuvat myös leikkuuharjoitukset. Puut ovat vieläkin aivan liian tiheitä.
Yksi aikakausi on meidän perheessä loppumassa ja sitä en jää yhtään kaipaamaan. Trampoliini purettiin pois ja laitettiin myyntiin. Voi, miten ihanan avaralta piha näyttääkään!
Kurjenpolvi kukkii jo nuopeaksi käyneen kuunliljan seurana
Komeamaksaruoho alkaa vihdoinkin päästä asiaan
Ja kukas se tämä onkaan?
Jättiomenoita
Päivänliljoja lokakuun kynnyksellä?
Pihan yleisilme on jo kovin syksyinen, vaikka enimmät lehdet ovatkin vielä puissa
Toivottavasti tämä syysleimu ehtii kukkaan
Törmäkatkero
