Vauva-arkeen on alkanut kaivata vaihtelua. Siksi pakkasimme auton torstai-aamuna lähtökuntoon ja suuntasimme nokan kohti pohjoista. Ensimmäinen etappimme oli Virrat. Vaikka kapunki on pieni, siellä on hyvinkin paljon nähtävää kesäturisteille. Eilen ei vain ollut niiden aika. Nyt suuntasimme vaipanvaihdon ja rintaruokinnan jälkeen Marimekon tehtaanmyymälään. Paikkaan, josta löytyy aina jotain mieluista, niin suuri on valikoima. Tällä kertaa ostosintoa hillitsi isot tissit ja raskauskilot - en halua ostaa tälle koolle vaatteita.
Seuraava etappimme oli Torisevan kesäkahvila ja rotkojärvet.
Kahvimaja on perustettu vuonna 1936 Lotta Svärd -järjestön toimesta ja on ollut mieheni lapsuuden ajan Helsinginmatkojen taukopaikka.
Siellä hörppäsimme kahvit ja söimme ehkä elämäni parhaat pullat. Tyttö nukkui Manducassa koko vierailun ajan.
Kahvila oli herttainen, mutta aurinkoisen kesäpäivän kunniaksi päädyimme kahvittelemaan terassilla.
Järvenseutu oli kallioineen huima.
Ja vesi kirkasta.
Torisevajärviä on kolme peräkkäin: Ylänen, Keskinen ja Alainen. Tämä Alainen-Toriseva on 1100 metrin pituinen ja syvimmillään 29 metriä.
Sitten olikin vuorossa Mänttä ja kuvataideviikot. Kello lähenteli kahta, joten suuntasimme ensin rauhalliselle lounaalle ja sen jälkeen Serlachius-museo Gustaviin. Mäntän historiaan meidät johdatti mielenkiintoinen ja pysäyttävä näyttely Paperiperkele - ehdottomasti vierailun arvoinen kohde.
Operaatio taidekaupunki puolestaan tarjosi pysähdyspaikkoja museokierroksen keskelle. Tässä niistä palasia:
Koti on tunne, joka ihmisen on löydettävä. Se matka on kai loputon.
Kaiken täytyy olla yksinkertaista. Perhettä yksi, kotia yksi. Joskus on hyvä sulkea silmät ja lakata laskemasta.
Hennonvihreät kasvit puskevat läpi asfaltin. Pienenä koulumatkat kuluivat piennarta katsellen. Kasveille alustalla ei vaikuta olevan merkitystä niin kuin ihmiselle.
Kodittomat ovat toisinaan surullisia hahmoja, eikä kodittomuus tarkoita vain asunnon puutetta.
Olen kateellinen siitä, että koti voi olla itsestäänselvyys.
***
Herkistymisen ja henkistymisen jälkeen on hyvä palata pieruhuumorin pariin. Se mahdollistui museokaupassa, josta lähti mukaan tämä:
***
Paluumatkalla poikkesimme vielä kauniilla Muroleen kanavalla Näsijärven itäpuolella jäätelöllä ja iltakävelyllä. Emme olleet ainoat vieraat. Kesäkahvila kuhisi istujia.
***
Matka oli tytön kannalta menestys, vaikka se alunperin vähän arvelluttikin. Tyttö on nimittäin itkeskellyt vatsavaivojaan. Mutta ei, mitään hätää ei ollut. Museoreissukin sujui mainiosti Manducassa nukkuen. Tosin puolessa välissä tarvittiin yksi syöttö. Nyt voi hyvillä mielin lähteä sunnuntaina suuntaamaan kohti Pohjanmaata.