Remontissa keittiöstä katosi neliöitä, mutta sinne mahtuu kuitenkin pieni aamiaispöytä. Tämän kuvan nähtyäni tiesin, että pöydän olisi oltava pyöreä ja mielellään vanha.
Kuva teoksesta Avaimia ajattomiin suomalaisiin sisustuksiin (Sykkö & Koroma, Gummerus 2014).
Oikeanlaista pöytää ei vain tahtonut löytyä mistään. Kiersin antiikkikauppoja ja huonekaluliikkeitä useamman kuukauden. Halusin, että pöydässä olisi ripaus kahvilatunnelmaa ja rosoisuutta. Sen pitäisi kuitenkin kestää kovaa käyttöä, sillä pikkuneitimme tulisi aloittamaan ruokailunsa tämän pöydän ääressä.
Googlasin kahvilanpöytiä, kolusin sisustuskauppoja ja kirpputoreja Helsingissä, jopa Tukholmassa. Enpä olisi sen lopulta löytyvän kulman takaa turkkilaisesta ravintolasta!
Kävelin kotikulmilla vaunulenkillä eräänä loppukesän päivänä, ja huomasin sateessa kastuneen messinkipintaisen ravintolan terassipöydän.
Kysäisin omistajalta, olisiko hänellä ylimääräisiä pöytiä varastossa, ja olihan hänellä. Pöydän hinnaksi sovimme 50 €. Häkeltyneenä hymyilin, kun hän halusi antaa kaupan päälle vielä kultaiset haaremihousut, koska minulla oli niin ystävällinen katse.
Että nyt on sitten bling-blingiä keittiössä ja pöksyissä.
Joskus se oikea löytyy lähempää kuin uskoisikaan.
Ensimmäinen kuva teoksesta Avaimia ajattomiin suomalaisiin sisustuksiin, kuvaoriginaali Jaanis Kerkis (Gummerus).
Muut kuvat ©Annan.