Puolitoista vuotta sitten Ilman sinua olen lyijyä -blogi sanoi heipat Lilylle ja lähti uusien haasteiden perään - ja tänään toivotamme phocahispidan tervetulleeksi takaisin yhteisöömme!
Paljon on ehtinyt tapahtua puolessatoista vuodessa: lapsi on kasvanut, hiustyyli vaihtunut useaan otteeseen, liikuntatottumukset muuttuneet ja kodin sisustusoperaatio on edennyt.
Oikein lämpimästi tervetuloa takaisin Lilyyn! Mikä sai sinut palaamaan?
Kiitos! Luen paljon blogeja, Bloglovinin kautta seuraan yli 80 blogia. Toisinaan parasta antia ovat hyvien juttujen yhteydessä käydyt keskustelut, joissa laajennetaan aihetta, tuodaan uusia näkökulmia, debatoidaan ja kannustetaan. Millään muulla alustalla kuin Lilyssä en ole törmännyt yhtä aktiiviseen kommentointikulttuuriin tai yhteisölliseen fiilikseen. Niitä jäin Lilystä kaipaamaan; on hurjan paljon kivempi kirjoittaa, kuvata ja antaa itsestään, kun saa vastakaikua.
Mistä nimimerkkisi phocahispida tulee?
Olen lajiltani phoca hispida kervonsis, paremmin tunnetun phoca hispida saimensiksen vähemmän uhanalainen lähiöserkku. Siedän rasvakerrokseni ansiosta hyvin kylmää ja viihdyn rantakivellä paistattelemassa päivää, joskin ympäristötekijät eristävät minut harmillisella tavalla uintikelpoisista vesistöistä. Lajilleni ominaisesti olen utelias, sosiaalinen, leikkisä ja kotipaikkauskollinen.
Jatka lausetta: Ilman blogia olen...
... kieltämättä vähän hukassa. Tästä on pieni tarinakin: Olimme kerran vanhempieni ja veljeni kanssa mökkeilemässä Kouvolan seudulla. Kännykkäverkko pätki, eivätkä mökkeilykuvat ottaneet latautuakseen blogiin. Taisin vaikuttaa niin salakireältä, että isäni näki parhaaksi tehdä jäätelötikusta asiaa ja ajaa parinkymmenen minuutin matkan Utin ABC:lle, juoda kahvit, ostaa jäätelöt, antaa minun lainata nettiä ja ajaa sitten takaisin.
Kerro blogikommentista, joka on vaikuttanut sinuun erityisen paljon?
Sain paljon kannustavaa palautetta, kun kirjoitun kehonkuvastani sekä aikanaan Lilyssä että myöhemmin osallistuessani My Beautiful Body-haasteeseen. Prosessi koulukiusatusta lapsesta itsensä hyväksyväksi ja kehoaan arvostavaksi tyypiksi on ollut pitkä, mutta nyt koen olevani aika hyvässä pisteessä. Sen esille tuominen, että tällaisessa, ei juuri tämän päivän kauneus- tai kuntoisuusihanteiden mukaisessa kropassa voi viihtyä, tuntea itsensä seksikkääksi ja hyvinvoivaksi, on tuntunut hyvältä juuri siksi, että se on kommenttien perusteella ollut voimaannuttavaa myös muille.
Mitä odotat tältä syksyltä?
Toivoisin uusien ja vanhojen lukijoiden löytävän bloginurkilleni. Opinnäytetyö lienee paketissa ennen joulua, ja se tulee olemaan iso helpotus ja sulka hattuun. Odotan myös paria lievää hermoromahdusta tenttiputken, jänskäksi menevien perhekuvioiden ja harrastusten yhdistämisen tiimoilta. En kauhean innolla, mutta toisinaan kalenteria katsomalla voi jo etukäteen sanoa, että parit stressikiireitkut tulee tirautettua!
Kuvat: phocahispida / Ilman sinua olen lyijyä