Täällä sitä nyt ollaan, uudessa kodissa. Huonekalut ovat löytäneet paikkansa niin kuin suurin osa tavaroistakin, ikkunoissa on verhot ja jotain pieniä sisustusviritelmiäkin on jo havaittavissa (lue: olohuoneen verhoihin ja seinään mätsäävät sohvatyynyt Jyskistä). Pieni osa tavaroista on vielä entisellä asunnolla syistä x ja y, ostos- ja to do -listoilla on edelleen moooonta monta juttua ja tyhjien pahvilaatikoiden paikka ei taida olla keskellä eteisen lattiaa, mutta noin niin kuin muuten alkaa vaikuttaa jo aika hyvältä. Tuntuukin jo ihan kodilta.
Tai no ihan just nyt ei tunnu kodilta, kun puuttuu sellainen melko oleellinen tyyppi täältä pyörimästä (enkä nyt puhu kissasta). J:lle tuli parit ylläriluennot tälle ja ensi viikolle (vaikka koulua ei pitänyt olla enää ollenkaan.......................), joten hänpä sitten majailee seuraavat pari viikkoa entisessä kodissa toisella paikkakunnalla. Eihän se nyt pitkä aika ole ja nähdään viikonloppuna ja läpäläpälää, mutta ihan täyttä paskaa on silti. Yksinolo kiinnostaa tällä hetkellä ku kilo kiviä, ja oon mm. itkenyt tänään kahdesti kun ottaa niin aivoon tämä tilanne. Hnnnngghh.
No okei, pakko tunnustaa että vähän saattoi yksinolon lisäksi itkettää sekin, kun kävin pyörällä kaupassa ja tein suurinpiirtein kuolemaa kotimatkalla. Siis KENEN idea oli muuttaa vaaran rinteessä sijaitsevaan taloon?! Voi elämä että oli hirveää, hyydyin ihan täysin kolmannessa ylämäessä ja oli pakko taluttaa pyörää loppumatka, että pystyi vähän hengittämäänkin välissä. Puolustukseksi on pakko sanoa, että oon flunssassa, ei mulla ihan noin paska kunto ole oikeasti. ...eihän? No jos onkin, niin ei ole kauaa, voin kertoa. :D Tuota kun vedän edestakaisin monta kertaa viikossa niin oon kohta huippukunnossa hahaa.
Palaillaan asiaan, nyt meen katsomaan salaista pahettani Australian MasterChefiä ja leikkelemään vanhoja paitoja matonkuteiksi. Heippa!