Olisin voinut itkeä monta päivää tänne teille, mutta tyydyin jättämään sen väliin. Voin sanoa sen, että se menee kyllä ohi. Sitä nopeammin mitä nopeammin on valmis päästämään irti. Valo alkaa näkyä tunnelin päässä ja pian huomaa olevansa pinnalla taas. Siinä ei mene kaksi päivää, vaan ehkäpä viikko tai viikkoja. Kannattaa lopettaa itsensä syyllistäminen ja huomata, että suhteissa on kaksi osapuolta.
Asiasta heinäseipääseen. Muutin viime tiistaina. Nyt asun viimein ihan yksin! (Tosin suunnitteilla on kissan hankinta). Osa tavaroista on vielä laatikoissa, mutta homma alkaa luistaa. Pitäisi vaan mennä shoppailemaan :D Olen täysin käsi kaiken teknologian kanssa. Meillä ei sydämet hakkaa samaan tahtiin, mutta silti sain asennettua (ihan itse) uuden viihteeni. Nyt toimii netti ja TV. Ilman liikkuvaa kuvaa oleminen ei ollut paha kokemus, mutta nyt kun sitä saa tuutin täydeltä olen aikasen hullaantunut ja tallentanut kaikkea mahdollista :D
Mun oli tarkoitus laittaa teille kuviakin tähän postaukseen, mutta en saa kuvia siirrettyä koneelle D: Ehken ole niin insinööri... Nyt jatkan alkavan nuhani ehkäisyä ja tappelen kuvien kanssa. Yitän saada teille huomiseksi jotain muuta kuin musta-valkoista tuijoteltavaa :D
Teidän,
Judith