Vaikka etupiha hehkuu keltaisena, takapihalla herkistellään vielä pinkin sävyin. Gladioluksia (kuva 1) en jaksanut tänä keväänä esikasvattaa lainkaan, vaan tökkäsin surkean näköiset sipulit suoraan maahan. Esikasvatettuinakin ovat yleensä kukkineet vasta hallan jo uhatessa, joten näin varhainen kukinta on yllättävä. Jos kukkisivat ilman esikasvatusta aina näin aikaisin, istuttaisin näitä paljon enemmän. Sipulit ovat pieniä ja helppoja säilyttää, toisin kuin dahlioiden juurakot ja kukat ovat upeita. Muita pinkkejä kukkijoita ovat yksivuotiset punakosmoskukat (kuva 5), juurakoista kasvatetut ihmekukat (kuva 8), yksivuotinen köynnös päivänsini (kuva 7), ruukkuruusu (kuva 9), värililjat (kuva 3), syysleimut, kärhö (kuva 2), konnanyrtti ja purppurasydän (kuva 6). Viimeistä kannattaa kasvattaa pikkusydämen ohella, sillä kukkii aivan alkukesää lukuunottamatta koko kesän. Pikkusydän aloittaa ja lopettaa aiemmin. Noin kolmimetrinen vaaleanpunainen kärhö sai viikko sitten muuttokomennon puolitoista metriä kauemmaksi rautatienomenapuusta. Ihmeen hyvin näyttäisi selvinneen muutosta, vaikka siinä oli vielä muutama kukkakin. Koskahan sitä oppisi istuttamaan kasvit riittävän etäälle toisistaan. Toinen vaihtoehto olisi ollut ohjata kärhö kasvamaan maata pitkin ja omenapuun runkoa ylös, mutta päädyin kuitenkin pitämään sen ihan erillisenä harjateräsobeliskissaan.
