Totta tosiaan. Ajattelin ennen, että lapsen puhumaan oppiminen on kätevää kommunikoinnin takia ja hauskaa lapsukaisen juttujen takia. Mutta näiden lisäksi se on myös äärettömän hyödyllistä! Ei nimittäin tartte enää silmä kovana seurata mitä lapsi tekee, vaan voi rauhassa lueskella lehtiä ja siinä kahvin hörimisen ohessa toisella korvalla kuunnella taaperon selostusta omista tekemisistään ja vasta tarpeen vaatiessa tarttua toimeen.
Pehvaosastoa kannattaa nostella suhteellisen ripeästi ainakin silloin, kun kuuluu...
- sälälaatikon kolistelun jälkeen "mihin johto laitetaan, menee tähän" ja epäilyttävästi pistorasiaan tunkemisesta seuraava rapinaa,
- "ottaa ite mujoo", tai muuten koko riisimuropaketillinen leviää keittiön lattialle,
- "tää menee uimaan" lapsen kävelessä vessaa kohti jotain arvokasta/tärkeää mukanaan,
- "ei saa ottaa sassia", koska se kurottelee ne unohdetut sakset kuitenkin,
- "oho, äitin oma", joka on yleensä lompakko, tai
- "piitää tähän", piirtää MIHIN.
Toivottavasti se ei ymmärrä olla hiljaa!