Monesti aikuisten puhuessa piirretyistä nousee esiin lapsuuden suosikit ja vääjäämättä keskustelu siirtyy pohtimaan miksei niitä vanhoja lemppareita enää näytetä. Itsekin monesti haikailen jonkin vanhan piirretyn perään. Varsinkin tunnarit herättävän lämpöä sydänmen lähellä.
Tyttäreni on menosssa kielikylpypäiväkotiin ja on tästä tietoisena ihastunut seikkailija Doraan, jota katsoessa kolmivuotias pääsee tutustumaan englannin kieleen. Meillä ei näy kanavaa, jolla Dora seikkailisi. Mars matkaan, tiemme kävi eilen kirjastoon. Ei ollut Doraa hyllyssä. Maija Mehiläinen ja Kengurumeininki tarttui matkaan. Ei hyvää päivää. Eihän noita ihan oikeasti edes voi katsoa. Oma kielenkäyttöni ei aina ole maltillista ja kaunista. Eilisistä dvd-kokeiluista viisastuneena siirrän vastuun ja syyn kauniiden puhetapojen polulta poikkeamiseen vanhoille piirretyille.
Tässä muutama mieleen tuleva ruma- tai muutenvaan älyvapaa repliikki: "Senkin läski" (Maija Mehiläinen), "Minä en tee naisten töitä" (Nalle Luppakorva), "Tarhassa ollessani pelkäsin, jos unohtaisit mut kotimatkallas, noutaa mut työstäsi tullessas." (Titi-nalle), "Minä olen prinsessa rakkaudessa kestävä" (Matka maailman ympäri 80 päivässä).
Muistatteko te vanhoista piirretyistä huonoja kommetteja tai muita mieleen jääneitä juttuja? Niin ja muistaako joku Flipperin tunnarin sanat?