White Trash Diseasen Natan johdolla paljastan, miltä meillä tänään näyttää.
On tiistai, kotona viipeltää kolme 1-3 -vuotiasta lasta ja kolmikosta huolehtimisen lisäksi hoidan ruoanlaiton ja muut. Lelut kerätään illalla, paitsi tyttären huoneessa saa hallita pieni sekasorto myös nukkumaan mennessä. Viikonlopun koittaessa tartun siivousliinoihin, kuuraan vessat, kerätään lelut ja laitetaan koti siihen kuntoon, että siellä myös mieli lepää.
Mutta nyt on siis vasta se tiistai...
Meidän makuuhuone. Sänky pedataan tasan silloin, kun kylään tulee joku. Muuten makkarin oven saa kätevästi suljettua, eikä sinne tällöin ole kenelläkään asiaan.
Tyttären sänky pedataan myös arkisin. Sen saa tehtyä nopeasti. Tosin pieni ihminen käy välillä laittamassa sängyn, ja koko huoneen, uuteen uskoon.
Keittiön pöytä ei ole tarkoitettu muuhun kuin syömiseen. Ja päivän posti tuodaan siihen. Mutta tarrakirja, maalausvälineet ja kynät voivat joskus jäädä päiväksi pariksi siihen asustamaan...
Tämä taso kerää kaiken. Viikonloppuna taso käydään läpi ja järjestellään. Ja silti se jo pian näyttää tältä!
Sohvatyynyt ojennuksessa? Ehei. Ei silloin kun sohvalla on vietetty lukuhetki. Ja sohvalle on myös hyvä jemmata pienemmiltä piiloon barbit ja muut.
Hoitolapset eivät saa mennä tyttären huoneeseen, vaan pienten leikkeihin sopivat lelut on kerätty aulaan. Ja siihen ne saa mukavasti levitettyä!
"TEILLÄ ON AINA NIIN SIISTIÄ!" Sanovat ystävät. Joo on, perussiistiä, silloin kun asunnossa ei taaperra kolmea-neljää muksua ja olen käynyt taas tavarapinot läpi. Plus pedannut ne sängyt. :D
Imuria käytetään useammin kuin kerran kuussa ja samoin niitä pölyrättejä, mutta tavaroita kertyy kummasti joka paikkaan. Vaatteita meillä ei sentään loju missä sattuu!