Tiedättehän ne jutut niistä rumista laiskanlinnoista, joista miehet ei luovu, ja jotka on pakko yrittää sovittaa johonkin nurkkaan muuten niin kauniissa kodissa. Ne, jotka tulevat kotiin sillä asenteella että "joko mä ja mun nojatuoli tai ei kumpaakaan"? No meillä kävi niin, että minä vähän aika sitten halusin vanhempieni vintistä sen tosi mukavan nojatuolin meille siron valkoisen kangastuolin tilalle. Näin se mukavuudenhalu ja keski-ikäisyys (!) yllättää. Onneksi mieheni ymmärtää kivan sisustuksen = mun mieleisen päälle ja "meillä" on sama sisustusmaku. Olen joskus kokenut sen kamalan kompromissiasumisen versionkin, jossa oli pakko hyväksyä esim. sisältä valaistu nurkkabaarikaappi, hei 80-luku. Ja palapeleistä koottu alppimaisema. Jne.
Kesällä totesin tämän bloggaamisen olevan myös hyvä juttu sisustukseen liittyen siten, että eräässä liikkeessä bloggaaja sai 10% alennuksen. Huimaa, mutta olin aika ylpeä kun tulin kotiin ja sain kertoa ilouutisen miehelleni. Hän tuumasi, että no niin, hyvä juu, ja hän käy töissä, että saan maksettua sen lopun 90% hinnasta. Niinkin sen voi nähdä.
Tässä kuva mun uudesta lempparista.
