Muistan itse omasta lapsuudestani kuinka tärkeää minulle oli, että äiti ja isä lukivat minulle. Erityisen tärkeä oli iltasatu. Iltasatu tuokiot ovatkin jääneet mieleeni ikuisiksi ajoiksi, erityiseksi molempien vanhempieni oireilut, joita lukutuokiot sängylläni aiheuttivat; äitini nukahti lähes poikkeuksetta ennen minua ja isäni alkoi saamaan painomusteallergiansa takia yskänkohtauksia kahden ensimmäisen sivun jälkeen! Näitä molempia oireita ajattelen nyt lämmöllä, sillä tästä huolimatta, kirjat luettiin aina loppuun. Äitinkin jatkoi uskollisesti heti kun olin töninyt hänet hereille.
Minulle olikin itsestään selvää, että satuja meidän perheessämme tullaan lukemaan.
Aloitimme kirjojen katselun jo neidin ollessa kaksi kuukautta, mutta ensimmäiset oikeat sadut luimme hänen ollessaan puoli vuotta. Tänä päivänä luemme lähes joka ilta ja välillä ihan muutenkin vain. Pitkään sain aivan itse päättää mitä luemme milloinkin, mutta tänä päivänä kirjan itse valitseminen on osa prosessia, jos äiti yrittääkään salakavasti valita mieleisenä kiikutetaan se takaisin ja vaihdetaan.
Kestosuosikki meillä on ollut 90-luvulla julkaistu Lasten Parhaat Kirjat -kerhon Muumilaakson Tarinoita, itse asiassa vielä jokin aika sitten se oli ainoa kirja, jota meillä luettiin. Hyvänä kakkosena on tullut Maikki Harjanteen Vanttu -kirja, joka on peruja minun lapsuudestani. Kummassakin kirjassa kuvat ovat selkeitä ja tarinaa sivulla juuri sen verran kuin Pirpana jaksaa kuunnella kääntämättä sivua. Yksinkertaista tarinaa on myös helppo toistella perässä: "Hemuli, apua" tai "Koija tikkaji".
Olen säännöllisin väliajoin hankkinut kirjahyllyymme täytettä toiveena löytää muutakin luettavaa kuin nämä kaksi kirjaa. Suurin osa on jäänyt vaille mielenkiintoa. Viimeisimmät lisäykset hyllyyn ovat kuitenkin tuottaneet tulosta ja nyt meillä lasketaan Muumilorujen tahdissa "kipoja numeria" (äidin tyttö!) ja luetaan pienestä koiranpennusta Pepistä, josta tykätään täysillä! Ja taas sama juttu: kuvat ovat yksinkertaisia ja tarinapätkät kohtuullisen mittaisia aukeemaa kohden.
Disney Satuhelmiä, Pepi ja herkkuluu
Muumipeikon leikkikoulu, Muumien numeroleikit, Tuula Korholainen
Eilen sain vahvistuksen siihen, että työ ei ole mennyt hukkaan, vaan kirjoista ja saduista on muodostunut osa meidin maailmankuvaa; yllätin hänet nimittäin sängystään lukemasta "vauvalle" satua. Sängyllä ja vauva peiteltynä. Minut huomatessaan hän hiljaa suhahti: Poish, nukkuu <3
Ja millaisia kirjasuosikkeja teillä on? Ja onko sinulla jotain suosikkipaikkaa hankkia niitä?
rauhallista alkanutta viikkoa
M