Kirjoittelin aiemmin pitkän ja kapean perennapenkin laajentamissuunnitelmistani. Kaivamistyö on alkanut, ja nyt suuruudenhullua puutarhuria hirvittää.
Kun mittailin uuden penkin mittasuhteita pihalla, kaikki näytti liian pieneltä. Kuljin pihalla narun kanssa, rajasin alueen ja totesin, että jos kerran tehdään isosti, tehdään sitten kerralla kunnolla. Kaivamistyön alettua kaikki näyttääkin yhtäkkiä aivan valtavalta. Kukkapenkin kokonaispituudeksi tulee 16 metriä. Leveimmältä kohdaltaan penkki on lähes 6 metriä. Apua.
Tilan hallinta ei oikein luonnistu. Välillä tuntuu siltä, että minulla on ihan selvät sävelet perennapenkin suunnitteluun, mutta sitten iskee paniikki: Sopiiko noi kasvit nyt edes yhteen? Äh, värit on kyllä varmaan ihan vääriä! No täähän näyttäis kivalta - paitsi että kaikki kukkii samaan aikaan. Ai niin, sipulikukat! Syreeni, juhannusruusu vai jasmike? Mihin hemmettiin mä noi leimut laitan? Liian monta väriä! Kuinka paljon tähän mahtuu? Plärään samanaikaisesti noin tuhatta ja yhtä erilaista puutarhakirjaa ja -lehteä, piirtelen suunnitelmaa lyijykynällä, tarkistelen kasvien ominaisuuksia, yritän saada mieleen edes jonkinlaista kokonaiskuvaa. En ole uskaltanut vielä käydä puutarhaliikkeissä katsomassa taimia - osittain siksi, että pyrin pärjäämään mahdollisimman vähällä uuden ostamisella, mutta varsinaisesti sen takia, että pelkään viimeistään siinä vaiheessa muistavani, kuinka totaalinen noviisi näissä puutarha-asioissa olenkaan.
No, kai tästä jotain tulee. Vedän syvään henkeä ja yritän luottaa vaistoihini. Ei kai tässä muukaan auta. Onneksi multakuorman tuloon on vielä monta päivää!