Kesän kokeiluraportti numero kaksi toteaa iloisesti, että syysleimujen kukintaa ajoittanut latvontakokeilu on onnistunut!
Sen sijaan kuvat, joilla yritän osoittaa asiaa, ovat äärettömän epäselviä, mutta jos nyt kuitenkin riittäisi, että yritän parhaani mukaan todistella, että kukinta on porrastunut. Kertauksena muistutettakoon kaikille (erityisesti täällä vain piipahtaville), että napsin kesäkuussa suurin piirein puolesta leimukuistani latvat joko toisen tai neljännen lehtiparin alta poikki ja tavoitteena oli se, että kasvit sekä haaroittuvat että porrastavat kukintaansa niin, että sitä riittää pidemmälle ajalle kuin vain kymmeneksi päiväksi koulujen alun yhteyteen.
Pinkkien leimujen aivan edessä on muutama varsi, jotka olen latvonut. Ne eivät erotu selkeästi, koska tavoitteen mukaisesti ne eivät kuki vielä. Jee!
Kaikki katkaistut varret ovat haroittuneet, mutta kasvaneet haarat ovat hentoisempia kuin latvomattomat varret, aivan kuin yhden varren kasvumateriaali olisi joutunut arpomaan, mennäkö vasenta vai oikeaa haaraa ylöspäin. Kaikkein matalimmaksi latvotut kasvit ovat vielä vailla nuppuja, mutta korkeammissa kasveissa näkyy jo tulevien kukkien määrä. Näyttäisi olevan vähän pienempi kuin noissa latvomattomissa ja jo kukkivissa varsissa mutta nuppujen määrästä päätellen kuitenkin vähintään riittävä.
Latvomisen yhteydessä tökin latvontajätteet kukkapenkin multaan kasvien ympärille. Löysin varsia elossa viitisen kappaletta, mutta kuvauskeikan yhteydessä vahingossa ylösnousseesta varresta ei pilkottanut lainkaan juurenalkuja. Lieneekö kyse kesän vähäisetä luonnonkosteudesta (meillä ei ole satanut viime päiviä lukuunottamatta juurikaan toukokuun jälkeen) vai eivätkö kasvit ole muuten vaan halunneet kehittää juuria elmänsä edistämiseksi?
Toivottavasti myös teillä on syysleimujen huumaavan tuoksun aika!