Meidän vastaus otsikon kysymykseen on härvelit apuun!
Meiltä löytyy kaikenlaista lastenhärpäkettä. On Soivaa Laulukirjaa, mölyleluja, kirjoja, legoja, dvd-ohjelmia ja vaikka sun mitä. Kaikki ei suinkaan ole tarpeellista ja lasten varjolla myydään ties mitä krääsää, mutta tässä arjessa päivisin kolmestaan lasten kanssa olen todennut joidenkin tiettyjen apukeinojen olevan todella arkea helpottavia. Tässä niistä muutama meillä parhaiten toiminut.
Poju noin kahden kuukauden ikäisenä
Sitteri. Tässä Poju viihtyi ensimmäisinä kuukausinaan äidin ruokkiessa ja viihdyttäessä isosiskoa. Pojun kasvaessa ja vaatimustason hieman kohotessa sitteriä saattoi kätevästi kiikuttaa jaloilla pöydän vierellä samalla kun lappoi lusikkalla ruokaa isosiskon suuhun (joo, Liinaa ei oikein kiinnosta nykyään syödä itse, vaikka hyvin osaisi). Näin 4,5 kuukauden iässä Poju ei enää käytä sitteriä kovin paljon, mutta joskus siinä on kiva istuskella vähän pystymmässä asennossa, katsella muiden touhuja ja jyystää jotain lelua ikenillä. Mökillä sitteri oli todella korvaamaton - emme joutuneet aina pitämään Pojusta sylissä ruokailuiden ajan kun hänellä oli oma paikka missä olla.
4,5 kk ikäinen lattialeikkijä
Leikkimatto ja avoin lattiatila. Poju viihtyy nykyään leikkimaton parissa välillä ihan uskomattoman pitkiä aikoja, mm. tunkien helisevän norsun jalkoja suuhunsa ja huitoen muita elukoita. Vatsallaan keskellä lattiaa on oivat näköalat siskon touhuihin ja voi tavoitella näköpiirissä olevia leluja - liikkeellelähdön aika taitaa koittaa täällä lähiaikoina, siihen malliin jo nostellaan peppua ja ylävartaloa. Telkkariakin on kiva katsella vatsallaan.
Viihdettä kaikille
Lastenohjelmat. Meillä ei olla vielä kovin paljoa katseltu lastenohjelmia, mitä nyt Liina katsoo Pikku Kakkosta silloin tällöin kun se sattuu tulemaan sopivaan aikaan. Mutta Maisa-videot ovat varsinkin aiemmin olleet Liinan suuressa suosiossa ja niiden katsomista on jopa täytynyt säännöstellä, Liina kun oli välillä ihan Maisa-koukussa ja tuntui saavan vieroitusoireita Maisan puutteessa. Tällä viikolla olen hyödyntänyt Maisaa iltanukutuksen apuna, nimittäin jos en Pojun nukutuksen ajaksi saa Liinaa keskittymään rauhassa johonkin kivaan puuhaan, hän häärää Pojun ja minun ympärillä höpisten, kiljuen ja pomppien tai vaihtoehtoisesti itkee jossain väsyneenä, kun on kompastunut johonkin (tai siis meinannut kompastua) - tällöin nukutuksesta ei tietystenkään tule mitään. Niinpä asensin Maisan läppäriin ja läppärin sopivalle etäisyydelle sängystä, Liina sai katsella Maisaa äidin ja pikkuveljen lähellä ja minä sain nukuttaa Pojua rauhassa. Win win. Tabletti toimisi varmasti vielä paremmin, mutta meillä ei sellaista ole.
Vielä kun keksisin Liinalle jonkin hyvän viihdykkeen imetyshetkien ajaksi - vieressä höpöttäminen kun vie Pojun huomion, ruokailu keskeytyy ja päädymme esim. ulos puolinälkäisen ja melko nopeasti tyytymättömän vauvan kanssa. Lukeminen ja muu kiva oheistekeminen ei oikein toimi kun Pojun huomio siirtyy silloinkin väärään paikkaan...
And last but definitely not the least - koliikkikiikku! Ooooh, tätä en voi nyt kehua liikaa! Saimme kiikun lahjaksi Liinan ollessa vauva ja se oli hyödyksi jo silloin, mutta viha-rakkaussuhdehan se silloin oli, kiikku kun vie noin neliömetrin verran tilaa ja tuntui usein lähinnä tarpeettoman isolta härveliltä.
Kiikun todellinen arvo on paljastunut vasta toisen lapsen tultua perheeseen. Nimittäin se on ihan loistava nukuttaja! Tämän tietysti jo tiesimme Liinan vauva-ajoilta, mutta kahta lasta hoitaessa tuollainen apukeino on ihan korvaamattoman mahtava. Tyytymätön vauva rauhoittuu kiikkuun yleensä hetkessä ja nukkuu siellä pidempiä unia kuin muualla. Hereilläkin Poju usein viihtyy kiikun kyydissä ja katselee sieltä maisemia tyytyväisenä. Eräänä iltana en millään pystynyt nukuttamaan Pojua yläkertaan Liinan ollessa liian väsynyt, joten toin vauvan kiikkuun ja siinä hän nukkui tyytyväisenä ja turvallisesti, sillä välin kun minä hoidin Liinan iltatoimia ja nukutin hänet yläkerrassa. Aaah, olisin ollut niiiiin pulassa tuona iltana ilman kiikkua! Aamuisin Pojun herätessä aikaisin mölyämään saatan siirtyä hänen kanssaan alakertaan, laitan Pojusen kiikkuun ja torkkua itse peiton alla sohvalla - pian Pojukin yleensä nukahtaa uudelleen.
Mökkikesän jälkeen koliikkikiikku on ollut ehdottomasti yksi parhaita kaupunkiinpaluun bonuksia! Sitä paitsi Liinakin löytää kiikusta hupia mm. kiikuttamalla siinä lelujaan tai laittamalla musiikkia soimaan kiikusta.
Ja tietysti paras keino pitää lapset tyytyväisinä on äidin ja isän huomion antaminen. Siihen vain ei aina ole mahdollisuutta, eikä aina myöskään jaksa olla supermom.
Mitä hyviksi havaittuja arjen apukeinoja teillä muilla on käytössä?