Vuh vuh! Täällä Avotakan, Finnish Design Shopin ja Dekon rakkikoira räksyttää ja puukäsi heiluu taas!
Koska maksoin keittiöremonttimme maalari-keittiöasentaja-perinnetapetoitsija-levyttäjä-Hipille muilla kuin kahisevilla konsteilla, jäi keittiömme uudistamiseen varatusta budjetista muutama seteli piparipurkkiini talteen. Huomautettakoon, että ihan _rahalla_ makselimme sähkärit, putkarit sun muut vierailevat ammattilaistähdet ja huomautettakoon myös, että piparipurkki on kahvihyllyllä oleva peltinen PURKKI, jossa on pirusti piparia.
Oppirahoja maksettiin muutaman tapettivuodan, arabian tarjoiluastian ja yhden näkyviin jääneen sähköjohdon verran. Appiukolle, naapureille, tädeille ja muutamalle muullekin avuliaalle olemme vielä pahasti kiitollisuutta pystyssä. Puuhellalle aijon kostaa kaiken, kunhan keksin miten.
Paras palkka hyvin tehdystä työstä perheellemme on tietysti uusi, strömsöösti itserakennettu keittiömme. Makaroonilaatikko ja musta kahvi maistuvat paremmalta psykedeelisen kukkatapetin loistossa. Jäin kuitenkin kaipaamaan jonkinlaista palkintoa remonttireiskuudestani, valvotuista öistä, maalisesta nutturasta, katkenneista kynsistä ja hermoistani. Palkintoa, _minulle itselleni_! Lähinnä kultaista palkintoa!
Löin loput keittiöbudjetit nettikaupan tiskiin. Naapurin muijat maastoutuivat kateudesta vihreinä rajapuskaamme postimiehen kiikuttaessa meille kultaista pakettia.
Kjäh kjäh! Kultaharakkana haaveilin keväällä kultaisesta lampusta keittiöömme ja nyt muodin uhrilahja on MINUN!
Onkohan se aitoa kultaa?