Yhtä aikaa on menossa kaksi kuukautta: mätäkuu ja elokuu. Tiesitkö, että silloin joskus, kun meillä oli vielä välillä vuodessa kolmetoista kuukautta, mätäkuu oli oikea kuukauden nimi ja sen ajankohta on nyt? Ja mätäkuuta seurasi elokuu. Kosteusprosentti kertoo, että kyllä - mätäkuu on menossa ja keittiötarha tomaattihuoneineen puolestaan, että kyllä - eloa korjaillaan.
Tomaattikopissa on huonot tuennan mahdollisuudet, sillä huoneen rakenteista puuttuu se joku paikka, mihin tukinarut ja spiraalituet voisi viritellä kiinni. Satoa on pihvitomaateissa niin runsaasti, että tukea tarvitaan: toinen pihvitomaatti (se, josta sunnuntain tomaattisalaatti sai raaka-aineensa) mennä repesi ja osin katkesikin. En syytä taimiraukkaa, sillä jos kantaa tertussaan kahdeksaa nyrkin kokoista mollukkaa, ei varren tarvitsekaan jaksaa pysyä pystyssä. Luonnossa vain hölmö tomaatti on pystyasennossa, tavallisesti ne makaavat maassa ja juurtuvat varrestaan kiinni kasvualustaan. Kyllä tomaatti tietää, miten se jaksaa kantaa satonsa.
Koetin pelastaa tuota tomaattipaljoutta sitomalla pensaan repeämäkohtaa yhteen ja tukemalla sitä keppiin. Vähän näyttää heikolta, lehdet riippuvat ja käpertyvät vielä sitomisen jälkeenkin. Harmi, sillä tämä pihvitomaatti tekee erittäin herkullisia tomaatteja. Ai että, juuri sellaisia, joita voisi kuvitella syövänsä jälkiruoaksi (tai ei sen puoleen, miksi tahansa muuksikin herkuksi): meheviä, pehmeän napakoita ja herkullisen makeita. Happoa sopivasti, vähän niin kuin mansikassa. Lähes kielen vievää makukokemusta!
Nyt sitä pohtii, että onko Kerttusen emäntä onnistunut munankuorilannoitteluissaan vai ihanko kyse on vain tämän tomaatin herkullisista ominaisuuksista. Sen voin sanoa, että tomaattien kasvualustaan sekoitetusta hevosenlannasta loppui typpi heinäkuun alkupuolella (tunnistaa kellertävistä lehdistä), sen jälkeen on pitänyt kastella lannoitevedellä. Ja kastella on totisesti pitänyt!
Jos olisi ollut riittävän fiksu (luonnontieteellisessä mielessä), olisi tehnyt tomaattihuoneessa vertailevaa tutkimusta laittamalla kutakin lajia kaksi tainta: toisen itse sekoitettuun hevosenlanta-munankuorimultaan, toisen kaupan puutarhamultaan. No, akateeminen viisaus tässä kasvaa ilman kirjoja, kun hoitelee puutarhaa ihan omin metodein. Ensi kesänä osataan tämäkin. Ehkä voisi todeta, että kaupan multa toimi pidempään, joten multateollisuus saakoon kunniamainintansa tänä vuonna.
Jos kelit eivät tästä käänny aivan katastrofeiksi ja syksy saavu ajallaan, meillä on tiedossa vielä ainakin sata, ehkä kaksisataa omaa tomaattia. Ihan hyvä niin, sillä menekki on hurja, vielä en ole päässyt testaamaan edes yhden pienen tomaattisäilykkeen tekemistä. Kaikki ovat livenneet suuhun tuoreeltaan.
Onneksi on elokuu, joten korjuuta voi ajatella tekevänsä muustakin kuin vain tomaateista. Seuraavaksi taitavat sipulit, fenkolit ja punajuuret päätyä yhteiseen keittokattilaan, alkaa tämän keiton sesonki.