Nyt on sitten pari viikkoa loman jälkeistä arkea taas takana. Aika kaaosta aina ajoittain, pakko myöntää! Huomaa heti, että ne päivät, jolloin pikkuveli suostuu nukkumaan hieman pidemmät päikkärit, ovat tottakai helpompia. Ehditään syödä Sofian kanssa ja touhuilla tyttöjen juttuja. Sofia tottakai saa joka päivä lounaan syötyä, mutta äidin lounas on hieman erilainen suoritus...
Joka aamupäivä mennään puistoon. Sofia rakastaa keinumista. Aleksanteri vaunuihin ja menoksi! Sofia matkustaa sisaruslaudalla ja puisto on onneksi tuossa ihan lähellä. Minimies sinnittelee aina vähintään puoli tuntia hereillä ennen kuin alkaa edes harkita nukkumista. Vaikka olisi kuinka väsynyt vaunuihin laitettaessa, tilanne on aina sama! Onneksi hän kuitenkin on hyvällä tuulella ja nukahtaa (sitten kun alkaa kiukuttaa) tutin kanssa kun hetken hyssyttelee. Vaunuissa hän ei ole vielä suostunut puolta tuntia pidempään nukkumaan, mutta onneksi ehdimme noin tunnin verran aina puistoilla!
Varsinaista rytmiä ei tietenkään vielä ole ja se ehkä minua itseäni stressaa eniten. Tahtoisin, että tietäisi vähän missä välissä haaveilee edes kahvikupista tai lounaasta. Pitkälti mennään sen mukaan, että koska Aleksanteria nälättää, väsyttää ja koska hän herää! Tunnin torkkuja hän yleensä ottaa ja on pari tuntia hereillä. Torkkujen ajankohdat riippuvat tietysti siitä, milloin hän aamulla herää. Joskus kuudelta, joskus yhdeksältä. Muutamana päivänä minimies on nukkunut päiväunta jopa nelisen tuntia putkeen! Ihmeellistä ja aivan ihanaa. Olemme saaneet Sofian kanssa touhuiltua ja leikittyä vaikka mitä sinä aikana!
Yöt sujuvat onneksi hyvin. Aleksanteri syö kolmen-neljän tunnin, joskus kahden tunnin, välein. Ainakin tähän asti hän on melkeinpä joka yö nukahtanut helposti aina syötön jälkeen. Illalla joskus on hieman hankalaa saada unen päästä kiinni, mutta onneksi ainakin nyt hän nukahtaa omaan sänkyynsä eikä esim. syliin! Uskomatonta, koska Sofian ollessa vauva, sänky oli viimeinen paikka, johon hänet sai nukahtamaan ja hän heräsi joka ikinen ilta monta kertaa kun hänet laskettiin sylistä sänkyyn. Eikä tietenkään enää nukahtanut sinne vaan nukutus piti aloittaa alusta. Hän oli sellainen ihan sairaalasta asti!
Itse jo vähän odotan, että saisin antaa Aleksanterille kiinteitä ruokia, koska päivisin hän syö kokoajan! Sitten kun hän herää pitkiltä unilta, on masu tietenkin aivan tyhjä ja hän hotkii maidon kovalla kiireellä ja masua vääntää. Ilmaa menee tietysti kovasti kun hän syö niin kamalalla kiireellä! Maitoa menee uskomaton määrä päivässä! Meillä on käytössä Nutrilonin Omneo -maitojauhe alun masuvaivojen vuoksi. Se on ainakin tuntunut sopivan hyvin. Eipä siihen kiinteiden aloitukseenkaan enää kauaa ole, sillä Aleksanteri täytti eilen kolme kuukautta!
Sofia on ollut todella reipas ja auttavainen! Minua vähän jännitti etukäteen, että miten neiti loman jälkeen taas sopeutuu arkeen, kun kesälomalla hänellä oli kokoajan jotain tekemistä. Onneksi hän on nyt ollut tosi sopeutuvainen! Siihen varmasti on auttanut se, että olen ottanut hänet mukaan kaikkeen mitä teen ja hän on saanut auttaa vauvanhoidossa. Onneksi se kiinnostaa häntä ja hän tykkää hoitaa pikkuveljeä! Olen yrittänyt, aina kun on mahdollista, tehdä Sofian kanssa niitä asioita, joita hän haluaa. Käydään siellä puistossa, leikitään lääkäriä tai askerrellaan esimerkiksi. Hänkin on kuitenkin vielä pieni, vaikka ensi kuussa neljä vuotta täyttääkin. Kovasti on synttärisuunnitelmat käynnissä!
Välillä tuntuu, että päivät ovat yhtä hullunmyllyä, mutta muutamana päivänä on jo ollut sellainen hyvä fiilis, jolloin arki on jo tuntunut vähän helpommalta. Välillä taas tuntuu, että saamme olla Sofian kanssa kokoajan nukuttamassa vauvaa ja minä yritän kiireellä saada Sofialle ruoan lämmitettyä ja saada hänet syömään ennen kuin taas täytyy mennä mukuttamaan tai hyssyttämään kesken unta herännyttä pikkuveljeä. Heti kun jotain aloitamme, se täytyy keskeyttää. Mutta tosiaan muutamana päivänä olen jo saanut muutaman hengähdystauonkin!
En tiedä mistä se varsinaisesti johtuu, että jotkut päivät ovat helpompia kuin toiset, vaikka periaatteessa samat ainekset ovat käytössä. Siihen varmasti vaikuttaa moni asia. Oma fiilis on myös suuressa osassa. Jos mielessä on yhtään mitään asioita, joita pitäisi saada tehtyä ja niille ei tunnu löytyvän sopivaa väliä, minun mieltäni alkaa ainakin heti kiristää. Tai jos olemme vaikka riidelleet Topin kanssa edellisenä iltana ja asiat painavat mieltäni. Itse olen sellainen, että jos joku asia ärsyttää tai painaa mieltä, se vaikuttaa ihan kaikkeen! Ja lapsethan vaistoavat aivan kaiken.
Onneksi Aleksanterin masuvaivat ovat helpottaneet ja yleensä hereilläollessaan hän on todella tyytyväinen hymypoika! Suostuu höpöttelemään lattialla, sitterissä ja "syöttötuolissa". Itkee oikeastaan vain silloin kun on nälkä tai väsy. Nukahtaminen on välillä vähän hankalaa, mutta hoituu yleensä puolessa tunnissa. Masuvaiva-ajasta tilanne on kyllä helpottanut huimasti! Silloin pikkuinen suostui nukkumaan vain vartin kerrallaan. Huh!
Minkähänlainen hurmurivauva tuosta pikkumiehestä vielä kasvaakaan?