Massiivisen mekkokelien aiheuttaman helmavyöryn vastapainoksi julkaistakoon nyt sananen ja useampi kuvanen urheilupukeutumisesta. Kaikki liikuntaa harrastavat kun eivät ole kuvastoista tuttuja vimpan päälle revittyjä, täydellisen ruskeihoisia, iloisen pinkeillä silikoneilla varustettuja fitnesspimuja; Salilla näkyy myös raskauden jälkeisiä kengurupussukoita, suonikohjuja, alleja, huikeita leikkausarpia ja letkeitä patalapputissejä. Ja hyvä niin, muutoin saattaisi olla vielä nykyistäkin suurempi kynnys raahata ruhonsa liukuovista sisään ja pukukopin kautta hommiin. Eri kokoiset, muotoiset ja mittasuhteiset kehot tarvitsevat yllensä erilaisia urheiluvaatteita ja jaan siihen liittyen muutaman omakohtaisen kokemuksen.
Mutta aloitetaan lainakokemuksella. Kaverini kertoi löytäneensä kerrankin lähimarketin alesta alunperin kalliit urheiluvaatemerkin housut, joissa oli kesäpömpölle sopiva, ylellisen korkea vyötärö, kaikista muista, hädin tuskin pyllyn päälle ulottuvista lantiohousuista poiketen. Hän, (tuolloin vielä lapseton nainen, nykyään pian kolmen lapsen äiti) suuntasi ryhmäliikuntatunnille. Ohjaaja alkoi esittelemään tunnin liikkeitä ja mainitsi, että vatsallaan tehtäville liikkeille voidaan katsoa vaihtoehtoiset suoritustavat. Jossain vaiheessa ohjaaja marssi kaverini luo ja totesi, että voisi neuvoa tälle liikkeet erikseen. Kaverini siinä hämmästyneenä kysyi että miksi ja ohjaaja totesi, että noista raskausurheiluhousuista päätellen se voisi olla hyvä. Niin, korkeavyötäröisten urheiluhousujen uutta tulemista odotellaan edelleen täälläkin!
Sanottakoon sen verran omasta liikuntahistoriastani että olen ollut joukkuepelityyppiä ja harrastanut koripalloa, pesäpalloa ja lyhyen aikaa myös jalkapalloa sekä salibandya. Nahka ja vähän vyötkin ovat tummuneet karateharrastuksen parissa ja lenkkipolkuja on tullut kulutettua. Lukion jälkeen juoksin puolimaratonin treenaamatta sen kummemmin. Raskausaikana ja sitä ennen muutaman vuoden ajan liikuin todella vähän ja sen kyllä huomasi aktivoidessani juoksuharrastusta uudelleen. Kehon painopiste oli muuttunut ja polvet anoivat armoa jalkojen lihasten tarjotessa liian vähän tukea muutoinkin kehnossa kunnossa oleville polvilleni. Ei auttanut kuin raahautua salille, kaikkien periaatteitteni vastaisesti. Nyt juoksu taas kulkee ja lilyläisten Kympin joukko-porukassa tuli kiskaistua aikanaan se kymppikin, ilman että olin juossut kertaakaan edellisenä vuotena.
Tällä hetkellä voisin sanoa liikunnan osalta tehneeni jopa elämäntapamuutoksen, sillä kerran kuussa tehdyn pelailun tilalle on tullut kahdesta neljään viikottaista liikuntakertaa, jotka koostuvat inspiraatiosta ja keleistä riippuen useimmiten joko lenkkeilystä, crossing-tunneista tai kuntosalilla käymisestä. Välillä olen uskaltautunut myös bodycombattiin, afrotanssiin sekä venyttelytunneille, jolla muut naiset itkevät joskus hyvästä olosta, minä superjäykkänä rautakankena lähinnä kivusta. Painoa ei ole pudonnut, jos joku sitä miettii, mutta lihas on syrjäyttänyt läskiä silminnähden ja olo on skarpimpi ja jaksavampi.
Urheiluvaatteita siis tarvitaan, sillä hikoan kuin pieni sika aurinkorannalla. Vaikka en pesisikään urheiluvaatteita jatkuvasti, niiden tuulettaminen kuivaksi kestää helposti vuorokaudesta kahteen ja toisinaan tarvitsisin vaatteet uudelleen käyttöön jopa alle vuorokaudessa. Kaappiin onkin kertynyt pikkuhiljaa halpaketjujen urheiluvaatteita sekä reippaasta alennuksesta löytyneitä urheilumerkkien vaatteita. Tarpeen lisäksi olen hankkinut muutaman vaatteen sillä ajatuksella, että jos uusi, hienompi urheilutoppi saa minut liikkeelle, se on joka tapauksessa hintansa väärti.
Urheiluvaatteissa on mielestäni monia muita vaatteita tärkeämpää myös niiden toimivuus. Vaikkapa salitreeniin tai crossing-tunneille sopivat housut, joissa ei ole kiristysnauhaa vyötäröllä; Lähinnä pyhällä hengellä ylhäällä pysyvät trikoot luiskahtavat juostessa kuitenkin kolapullovyötäröltäni lantiolle ja siitä edelleen vatsapussukkani alle. Slurps vaan ja peppuvako näkyy. Ei hyvä. Eli urheiluhousuissa ykkösvaatimuksia ovat kiristysnauha vyötärölle ja riittävä korkeus, jotteivät housut jää kenottamaan lantion leveimmälle kohdalle.
Housujen lisäksi tärkeitä ovat myös alusvaatteet.Itse asiassa hyvät urheiluliivit ovat tapauksessani suorastaan liikkumaan lähtemisen edellytys. Rintavahkona kaipaan tukea ja olen käyttänyt vuosia hyväksi todettuja Shock Absorberin liivejä, joita saa suuremmista marketeistakin. Ja kokoja riittää myös isommille rinnoille. Pikkariosastollakin pitää huomioida istuvuus ja paikallaan pysyvyys. Pitsihipsterit eivät ole kovinkaan kivat, sillä ne hiertävät ja salilla niitä saa olla kiskomassa jatkuvasti pois... koloista. Been there, done that. Urheilutoppimaista materiaalia olevat perusalushousut tai puuvillaiset mammapikkarit ovat oman kokemukseni mukaan aika hyvät alussetit trikoiden kaveriksi.
Ympättäköön tähän viimeiseen kappaleeseen vielä kaikki yläosat. Urheilutopeille minulla ei ole muita vaatimuksia kuin istuvuus ja riittävä leikkauksen suoma tila rintavarustukselle. Ja pituus. Tunnen monia pitkäselkäisiä tyyppejä, joille S-koon toppi sopisi leveyssuunnassa, mutta he käyttävät L-koon toppeja saadakseen pituuden riittämään. Sama ongelma on usein myös niukalla mitoituksella tehtävissä naisten uheiluhuppareissa ja -takeissa; Istuvaa ja oikeanmittaista yläosaa voi olla vaikea löytää. On kohtuullisen ärsyttävää kiskoa vyötärölle rullautunutta yläosaa takaisin mahan peitoksi. Okei, nyrkkisääntönä olkoot että mitään urheiluvaatteita ei saisi joutua kiskomaan vähän väliä paikalleen.
Kenkien täytyy kokemuksieni mukaan olla hyvät ja omat, ainakin jos niillä juostaan yhtään pidempiä pätkiä. Kalliit tai muka jalan virheasennot huomioonottavat kengätkään eivät takaa aina onnistunutta lopputulosta, joskin niistä voi olla apua: superpehmeiksi kuluneilla rönttälenkkareilla polveni ovat hyvässä rasvauksessa, mutta parinsadan euron uutuudenkarheilla lenkkareilla ne paukkuivat ja kipeytyivät viikoiksi. (Syntymäpihin sielu itkee edelleen.) Että ota näistä nyt selvää. Joka tapauksessa kengissä pitäisi olla riittävästi liikkumavaraa, sillä puutuneet ja kipeät varpaat tuskin kuuluvat asiaan monessakaan lajissa.
Tällä hetkellä urheiluvaatekassistani löytyy kuvissa näkyvät salihousut ja toiset kiristysnauhattomat urheilupöksyt, yhdet mustat juoksutrikoot, (jotka näkyvät monissa urheiluaiheisissa postauksissani) sekä äidiltä "perityt" lilat haaremihousujen tyyppiset urheilupökät. Toppeja on neljä ja huppareita kolme - niistä on kiittäminen Naisten Kympillä vietettyjä partio-talkoopäiviä. Urheiluliivejä on kahdet, uudet ja vanhat. Kenkäkaapista tursuavat lenkkarit ja salikengät. Näillä ja siviilivaatekaapin pikkari-sukkavarastoilla pärjää kokemukseni mukaan mainiosti jopa hektisimmillä viikoilla, jolloin urheiluvaatteita pitää riittää päälle, pesuun ja matkalaukkuun pakattavaksi.
Ostan urheiluvaatteita useimmiten henkkamaukalta tai Ellokselta, joista jälkimmäisestä löytyy usein merkkiurheiluvaatteita hyvässä alennuksessa. Opiskelijan kukkaro kiittää! Mistä te muuten hankitte urheiluvaatteita, löytyykö hyviä vinkkejä? Ja millaisia urheiluvaatteita suositte?
Mitkä ominaisuudet ovat urheiluvaatteitteissa mielestänne tärkeimpiä: tekniset ominaisuudet, istuvuus, ulkonäkö, hinta vai jokin ihan muu, mitä en harrastelijaliikkujana osaa edes ajatella?
P.S. Viimeisessä kuvassa näkyy sikahikisen äidin lisäksi myös kuntoklubin lapsiparkin erittäin tyytyväinen asiakas. Että ilmeisesti aika turhaan huolehdin aikanaan omalla tontillani lapsen viihtymisestä siellä!