Jaloangervo on yksi suosikkikasveistani. Se on helppohoitoinen ja kukkii melko huonossakin paikassa ja sekä varjossa että auringossa. Kaikki värisävyt ovat kauniita ja se pysyy tanakasti pystyssä ja on juuri sopivankokoinen. Talveksi se kannattaa jättää pystyyn, kuihtuneet kukinnot ovat kauniita. Pitkään kuvittelin, että se ei leviä laisinkaan, kunnes huomasin, että onhan se levinnyt, mutta serbiankuusten alle kuivaan ja varjoon, jossa pienet taimet eivät kukkineet. Niinpä siirsin sitä moneen paikkaan (nyt niitä on peräti seitsemässä paikassa lajikkeet sikinsokin köhöm) ja viihtyy ja kukkii jokaisessa ja nyt yritän saada noista oikein komeat kasvustot. Valkoiset ja vaaleanpunaiset kuvasin luumupuun alta puolivarjoisesta paikasta, johon siirsin pikkutaimia pari vuotta sitten, eli tosi nopeasti ovat kasvaneet ja levinneet. Viininpunaiset kasvavat täysin varjossa talon pohjoispuolella, jossa eivät mahdu leviämään, kuten kuvasta näkyy. Taidankin käydä sitä vähän jakamassa muuallekin, meillä taitaa olla ukkoskuuroja tulossa, vähän jo päivällä jyrisi ja tuli muutama tippa, joten selviän vähemmällä kastelulla. Kukkivina ei tietysti kannata perennoja jakaa, joten älkää tehkö niinkuin minä :) Ja vielä virallinen totuus: Jaloangervot viihtyvät happamassa maassa, eli sopivat hyvin alppiruusujen, hortensioiden ja havukasvien kaveriksi ja paras paikka on runsasmultainen ja puolivarjoisa.
Neljää eri lajia jaloangervoa, joista yksi vaaleanpunainen taustalla on vasta nupulla
Viimeinen pensasangervolajikekin kukkii vihdoin, olisikohan ruusuangervo
Ja se yllätyskärhö alkoi tänään avautua, ryntäsin heti aamulla pyjamassa katsomaan (sain sentään nukuttua kuitenkin) ja tällainen pieni kaunotar sieltä on avautumassa. Enpä olisi uskonut, että tuossa varjoisessa paikassa mikään kärhö kukkii, toivottavasti kasvaa isoksi ja kiipeää pergolan kattoon asti kukkimaan.
