Mökillämme on nikkarointipaja, jonka yläkerta muuttui muutama vuosi sitten muistojen ullakoksi rakkaan isoäitini, Ulla-mummun, muutettua hoitokotiin ja jätettyä jälkeensä yhden asunnon verran tavaraa. Äitini sisaruksineen ei halunnut vain heittää pois ja myydä kaikkea, ja kun ylimääräistä tilaakin oli, syntyi Ullakko.
Ullakolle kiivetään jyrkät puiset tikapuut ja niiden yläpuolella avautuu meitä kaikkia syvästi koskettava muistojen maailma. Tilassa on pöytiä, jotka ovat katettu vanhoilla astioilla. Kirjoja, vanhoja nojatuoleja, lamppuja ja lipastoja... kaikki kodinomaisesti paikoilleen aseteltuina.
Lipastot ovat myös täynnä vanhoja kirjeitä, kuvia ja muita muistoja isovanhempieni elämän varrelta. Niitä on ihana vetätyä tutkimaan ja lueskelemaan kaikessa hiljaisuudessa...
Kerroinkin jo aikaisemmin tänä vuonna saaneeni isoäitini nuoruusiän päiväkirjat luettavakseni, joten täältä saan jatkoa siihen sarjaan vaikka millä mitalla. Päiväkirjat kun loppuivat tietysti juuri siihen, kun isovanhempani tapasivat toisensa...
Näiden parissa vierähtää helposti tunti, jos toinenkin........
Olen myös ottanut täältä pitkään lainaan isoäitini vanhan 60-lukulaisen peilipöydän. Nuo kahvipöydän tuolitkin olisivat nyt tietysti kovassa huudossa, mutta jotenkaan en saa niitä sopimaan tämän hetkiseen sisustukseemme... tai ainakin niitä täytyisi vähän hioa ja kunnostaa.
Antti lähti juuri iltalenkille ja tytöt menivät nukkumaan. Taidankin kaataa itselleni lasin täyteläistä punaviiniä ja hilpaista Ullakolle tunnelmoimaan helteestä viilentyvää iltaa. Palataan viimeistään sunnuntaina vähän myöhässä olevien juhannuskuvien kanssa.
