Mökillä oli ihanaa, samanlaista kuin lapsena. (Mökillä on kyllä aina ihan samanlaista, ei siellä ole mikään muuttunut vuosikymmeniin) Hirveän kuuma, ukkonen kierteli ja jyrisi lähistöllä jatkuvasti, kuitenkaan tulematta päälle. Lapsena lilluin järvessä koko päivän, mummo toi välillä eväitä laiturin nokkaan. Nytkin olisi tehnyt mieli, mutta sattuneesta syystä en voinut :) onneksi oli kuitenkin mummolauma hauskuuttamassa pikkuneitiä, niin sain vähän ajelehtia uimarenkaalla.
Paitsi että lapsena olin mökillä joka kesä ainakin kaksi kuukautta, nyt vain kaksi ja puoli päivää. Olisin halunnut jäädä, mutta toisaalta en. Lapsuuden kesät olivat täydellisiä, ainakin muistoissa, mutta ei mikään ole oikeasti enää kuten silloin. Hohhoi, olenpas haikeana.
Mökkikuvia saan kunhan mutsikin tulee takaisin sivistyksen tai siis nettiyhteyden pariin. Se mokoma kun jäi sinne järveen :D
Ai niin, Ronja oppi sanomaan ihan oikeasti äiti! Eilen itkun keskellä ja tänään junassa muuten vaan. Hihhih, taidan pakahtua <3