Tänään on talolla fiksailtu asioita. Tästä blogista saattaa saada joskus kuvan, että elämä saarella on pelkkiä uimarantoja ja vuoristoretkiä - ehei, kaukana siitä.
Toiseen tai kolmanteen lomaviikkoon kuuluu aina myös talon kunnostaminen sisältä ja ulkoa syksyn vieraita varten. Kun laittamista on seuraavan 6 kk:n edestä, kummasti ehtii myös halutessaan kehittää pienen kesästressin että kerkeääköhän taas kaiken ennen kuin - sitä sanaa ei halua edes ajatella vielä. Ensimmäisen viikon fiksailuista on kuulunut sopiva aika, että tuntuu kuin ei mitään olisi tehnytkään, ja viimeisen viikon laitto on vielä kaukana edessäpäin.
Nyt on hyvä maalata kosteusläikkiä seinistä, paklata tiskialtaan saumat, kalkita piha ja kitkeä seinän kivikoloihin kiinnittyvät rikkaruohot.
Tänään täällä kävi myös vieraita - naapuritaloa myydään, ja talo on aivan meidän tontissa kiinni. Jännittää hiukan, minkälaisen asukkaan australialaispariskunta meille löytää naapuriksi. Hyvä juttu on, että rinteeseen tulee uusia taloja ja elämää. Hollantilaiset rakennuttivat alapuolellemme hiljattain kokonaan uuden talon, ja hieman etäämpänä rinteessä saksalaisen talo sai tällä viikolla aurinkopaneelit kattoon ja uuden, valkoisen terassikatoksen. Yläpuolen naapurit taas ovat poissaollessamme hankkineet kanoja, vuohen ja lampaita, että elämää täällä tosiaan nykyään riittää.
Vieressä olevan autiotalon ovi piti tänään sinetöidä heinäkuun helteessä veljen ja miehen voimin, kun liian moni utelias oli avannut kaariovet viimeisen kahden vuoden aikana ja koko seinä uhkasi sortua. Siellä on myös tuntemattoman kulkukissan viimeinen leposija, venetsialaisten ikkunoiden alla. Ympyrä sulkeutuu - ensi kerran talolle tullessamme meitä tervehti kissan kallo neljäkymmentä vuotta asuttamattomana olleella tontilla.
RIP.