Juttelimme äskettäin kurssillani siitä, kuinka tavaroiden vähentämiseen voi tavallaan jäädä koukkuun. Vaikka hyvin mahtuu jo olemaan, tulee kuitenkin edelleen tunne, että vähempikin riittää.
Pohdimme samassa yhteydessä minimalismia, ja mitä se kenellekin tarkoittaa. Itselleni se tarkoittaa sitä, että minulla on vain se, minkä koen olennaiseksi. Laitan tavaroita kiertoon sitä mukaa, kun huomaan jotain, mikä ei tunnu enää tärkeältä. Ei luopumista luopumisen vuoksi, vaan selkeyden ja vapauden vuoksi. Ei pelkistämistä väkisin, vaan itseään kuunnellen.
Olen huomannut, että minulla on menossa riisuminen. Jossain vaiheessa voi alkaa tulla enemmän väriä ja jotain omalta tuntuvaa, mutta juuri nyt tarvitsen sellaista tyhjää taulua. Enkä riisu vain kotia, vaan monenlaista muutakin jää pois - vanhoja ajatusmalleja ja uskomuksia. Tuntuu luontevalta päästää irti. Haluan olla ja kuunnella. On tulossa jotain uutta, kaikki tuntuu mahdolliselta.