Kuten jo varmaan aiemmin täällä blogissakin olen maninnut, olen jo useampaan otteeseen käynyt kodin krääsävuoret läpi ja laittanut "kaikki" turhat kiertoon. Joka ikinen kerta sanon, että "Nyt on kaikki turha krääsä poissa. Tää on nyt viimenen kerta kun vien kirpparille kamaa". Just joo... Viimenen my ass... Itsepetosta on ollut kaikki nämä kerrat. Paitsi TÄMÄ kerta! Nyt ihan aikuisten oikeesti heitän kaiken turhan pois. Kaiken. Melkein. Okei, kaiken. Paitsi muistot. Muistoja pitää olla. Ja joo, ei se lappu jonka eilen löysin korttilaatikosta ja jossa luki "Muista: -eväät -vesipullo" ole mikään muisto. Kuka tietää miksi sen olen säästänyt. Ehkä olen joskus ajatellut, että se on sellainen "kestomuistilappu", koska ainahan on töihin lähtiessä hyvä muistaa eväät ja vesipullo - eikö? Pitää varmaan laittaa se jääkaapin oveen, niin muistaa sitten aina ottaa ne mukaan.
Muutakin kyllä löysin kun vaan muistilapun. Esimerkiksi koulukaverini kirjoittaman kuvauksen minusta yläasteelta. Nauroin hysteerisesti lapulle ja yritin muistella, että ihanko oikeasti tämän on nähnyt silloin muutkin, opettajakin...? Ei ehkä ollut ihan sellainen kuvaus, mitä odottaisi ysiluokalla... Tai en tiedä, miten nykypäivänä. Silloin tuo ainakin Nokian kokoisessa tuppukylässä taisi olla aika erottuvaa...
Niin, mitähän tosiaan tähänkin sanoisi...? Ihan normaalin ysiluokkalaisen kuvaus - ja kuvakin on näköinen :) Onneksi en osaa tuntea häpeää :)
Paljon oli arkistojen kätköissä kaikkea muutakin mielenkiintoista, kuten pikkuveljieni tekemiä piirrustuksia ja kortteja, vanhoja Football Bubblegum-pelikortteja, Suomi MM-95 olutpulloista liotettuja etikettejä, joissa oli pelaajien kuvia, salakirjoituksella kirjoitettuja kirjeitä, peniksen muotoinen kortti jne. Vaikka kaiken muun heittäisinkin pois, nämä kaikki mun on säilytettävä. On oikeasti tosi virkistävää avata muutaman vuoden välein nämä aarrelaatikot, kun vanhat muistot tulvahtavat mieleen. Ja olen varma, että meidänkin lapsi sitten jossakin vaiheessa on kiinnostunut millaisia hänen vanhempansa ovat nuorempana olleet :) Ehkä hän jopa tuntee ylpeyttä, ehkä häpeää, sen näkee sitten. Onneksi sen aika ei kuitenkaan ole ihan vielä...
Ja tällä kertaa muuten vien tavaraa Tarinaan Laukontorille - yhteen mun lempparikirppiksistä. Pöytä on varattu heinäkuun kuudelle viimeiselle päivälle. Myynnissä on tällä kertaa mm. kirjoja, Kalevalakoruja, Ratian aterimia, keittiötarvikkeita ja kaikenlaista muuta kivaa. Ja halvalla lähtee, taas kerran. Toivottavasti kauppa käy, niin saan sitten ostettua meille olkkariin VM Carpetin ihanan puuvillamaton, joka on ihan sikakallis... Ja tosi lapsi- ja koiraystävällisen värinen - valko-oranssi :) Mut kun mä haluun!
Tänään saadaan maistaa oman sadon ensimmäiset tomaatit, nam! Sillä on hyvä aloittaa viikonloppu. Ihanaa viikonloppua kaikille!
