Siinä ne kaulailevat, parhaat kaverit valkoisissaan. Pionilta puuttuu puupäätarhurin asentama tuki, joten sen on pitänyt hakea apua viereisestä leidistä. Molemmat ovat kuin morsiamia: pukeutuneet parhaimpiinsa, puhtaan valkoiseen. Vasemmalla aito maatalon serkku, oikealla hienohelma kaupungista, molemmat niin nättinä, niin nättinä. Maalainen ei taivu millään, sitkeä kun on, kaupunkilainen puolestaan ei edes tajua, ettei tule toimeen ilman maatiaisten apua.
Pyöreiden pallukoiden taustakuoroksi on hälyytetty värikkäitä ja pystypäisiä kasvajia. Salviat aukovat pikkuruisia kukkiaan tähkiinsä, ne soivat isojen muotojen taustalla kuin enkelikuoro. Sormustinkukat venyvät ja venyvät, nousevat koko kirkkokuoron ylle ja väläyttävät pikareistaan helmeilevät soinnut: värikkäät ja näyttävät. Ilotulitus jatkuu vielä pitkään.
Kokonaisuus avautuu parhaiten, kun laskeutuu kukkien tasolle. Lajeja on vain muutama mutta niissä on eri värejä ja sävyjä, jotka sointuvat toisiinsa ja tuovat rytmin, jonka luonto on saanut sanella siementen epämääräisen kylväytymisen myötä. Lehtien vihreiden sävyt antavat vain etäisen vihjeen siitä, miten niiden varsien päissä aaltoilevat puhtaan valkoiset, hennon vaaleanpunaiset ja sähäkän pinkit sekä violetit kukinnot. Vuorotellen, laikkuina mutta toimivana kokonaisuutena.
Kohta näiden sekaan saadaan vielä unokoiden ja liljojen meri mutta nyt on aika keskittyä harjaneilikoihin, pioneihin, salvioihin ja sormustinkukkiin.
