En sitten malttanut levätä tänäänkään. Mies totesi reeneihin lähtiessään, että kuusenalusen tasoittaminen laattakiviä varten taitaa olla aika hankala homma. Itse olin sitä mieltä, ettei ole ja päätin vähän kokeilla ja samalla sitten kokeilla siihen muutamaa laattaakin ja siitähän tuli jo melkein valmis. Tuohon tulee siis vielä ne portaat ja pieni polku tielle eivätkä nuo laatatkaan nyt ihan täydellisesti vielä tuossa ole ja vähän täytyy noihin istutuksiinkin panostaa nyt kun halkopino on viimein saatu kärrättyä tuosta liiteriin. Mutta kiva tuosta tulee. Aiemmin olen ajatellut, että annan nuo tontin reuna-alueet olla luonnontilaisena, kun sekin olisi ihan kiva, mutta sitä mukaa kun muu piha valmistuu, niin alkavat nämä nurkatkin kiinnostaa. Mies kaatoi tuosta kuusen takaa tonttipaalun vierestä yhden kuolleen syreenin ja tuossa huhkiessani huomasin, että siellä kukki yksi varjolilja. Olen aina siitä haaveillut, mutten ole saanut hankittua ja nyt siis sain yhden taimen ihan noin vain yllättäen ja täydessä kukassa. On suorastaan ihme, ettei mies katkassut sitä tuota syreeniä sahatessaan enkä yhtään ymmärrä, mistä se tuonne ojan poskeen oli karannut. Nyt se on jo muuttanut omenapuun alle turvallisempaan paikkaan. Tähän paikkaan näkee suoraan meidän pääovelta pergolaportin läpi. Olisin kuvannut sieltä, ellei siinä välissä olisi ollut kiviä, haravoita, lapioita, kuokkia, pöllejä, risuja ja rikkaruohokasoja. Kunhan tuo projekti tuosta etenee, niin sitten kuvailen vähän laajemmalla säteellä.
Lopputilanne
Lähtötilanne
