Keittiössä vihertää.
Viiiiiiiimein saapuivat sekä todella kauan viivästyneet Yoyo-rattaat (niistä ajattelin kirjoitella tuossa syssymmällä, kun päästään tositoimiin pienokaisen kanssa tuon 6+ mallin käytössä) ja muutama muu vauvantarvike. Kuten tuo kuvassa näkyvä iloinen ruohomatto.
Kuivaustelineruoho on tavallaan ihan turhake. Mutta tavallaan ei. Edellisellä kiekalla jouduin varsinaiseen pumppukaruselliin, eli päivät pumppailtiin maitoa pikkiriikille sairaalassa ja yöt kotosalla aamun maitokuljetusta ja seuraavan yön tarpeita varten. Käytännössä se tarkoitti jatkuvaa pumpun ja pullojen sterilointirumbaa. Huh, kylmä hiki nousee otsalle vieläkin noita öitä ja parin tunnin välein aloitettuja pumppupuuhia. Raskasta oli, mutta myös palkitsevaa.
Vanhassa kodissamme, kuten tässä nykyisessäkään, ei ole kuivauskaappia laisinkaan, koska arjessa emme sitä tarvitse. Niinpä keittiön tasolle rakentelimme erilaisia systeemeitä, joissa pulloja, tutteja ja pumpunkappaleita sitten kuivateltiin. Kun nenämahaletkusta ja sen vaatimasta pumppailusta viimein luovuttiin ja päästiin täysimetykselle, hiipivät paikalle tutit. "Tuttikeiton" tuotoksia kuivattelin sitten milloin puhtaiden keittiöpyyhkeiden päällä ja milloin lautasilla.
Asettelin siihen vähän malliksi noita pullonosia, niin idea selviääpi, vielä en sentään ole pumppua tai pulloja käynyt keittelemään (mikrosteriloijakin meiltä kyllä vielä vanhastaan löytyy, mutta toimii vain Aventin hommeleille, uusien lasipullojen kanssa täytyy taas kaivaa kattilat esiin). Toivottavasti tällä kertaa ei tuota pumppaustoimintaa tarvitse niin järkälemäisesti käynnistellä, mutta jos täytyy, olen valmiina.
Ja käyhän tuo myöhemminkin esimerkiksi kukkamaljakoiden ja muiden herkkien lasiesineiden hellään kuivatteluunkin, tosin uskon sen kuitenkin lähtevän kiertoon uuden vauvan romppeita kannattelemaan.