Nyt on se aika kesästä.
Ulkona on vihdoin sateista ja kivien väripinta on tummentunut. Kasvit saavat vettä ja viileydestä huolimatta näyttävät virkeämmiltä kuin parina edellisenä viikkona, jolloin ne ovat kärvistelleet kuivassa maassa. Luonnon vihreä on tummunut ja alkukesän heleys on muuttunut keskikesän täyteläisyydeksi.
On aika, jolloin pihassa loistavat vain pienikukkaiset, pitkään kukkivat reunuskasvit. Muut ovat jo lakastuneet tai lupaavasti nupullaan: ehkä jo viikonlopun lämmön jälkeen meillä on uusi ilotulitteiden aikakausi.
Nyt on aika keskittyä pieneen kauneuteen ja ihailla vesipisaroiden helmeilyä täyteläisen vihreillä lehdillä. Kosteus kerääntyy yhteen ja valuu noroina alaspäin, mikäli se vain sattuu löytämään kourun, joka antaa mahdollisuuden huimalle pyllymäkivauhdille.
On aika katsella, kuinka pisarat pullistuvat kukintojen kärjissä ennen kuin ne hypähtävät villiin volttiin kohti maata. Siellä helmet hajoavat ja tummentavat kivipinnan. Ne kastelevat hiutaleiksi muuttuvien lumipallojen kukinnot ja toivottavat niille hyvää viimeistä matkaa.
On se aika kesästä, kun loma on käsillä.
---
Heinäkuussa Kasvihormoni päivittyy blogistin mielenliikahdusten tahdissa. Varsinaisia blogitaukoja en ajatellut pitää, mutta jos tuuli puhaltaa koillisesta tai vie kohti lepoa, pidän koneen suljettuna. Pidäthän sinäkin.