Blogin sivuroolissa on aina välillä vilahdellut se Oikea Oma Koti, puutalo, jonka pihassa on punaviinimarjapensaita ja omenapuita ja jossa lapset voi nakupellenä juoksennella. (Mies haluaa lisätä tähän nyt myös oman erityisen mancavensa, paikan, jonne kaikki piuhat, teipit, kitarat, pleikkarit, kajarit ja muut [rumat] esineet saisi levitellä ilman, että natsivaimo pakottaa laittamaan ne johonkin piiloon. Siellä olisi kuulemma myös jääkaappi täynnä kaljaa.)
Etuovipistecom on ollut viime aikoina aika kovalla kulutuksella ja tänään aika ex tempore soitin erään talon välittäjälle, että pääsisikö sitä katsomaan. Ja pääsihän sitä! Talo oli hyvin hurmaava ja omista rintamamiestalolle tyypillisistä kauneusvirheistään huolimatta oikein hyvässä kunnossakin. Nyt täällä kuumeisesti pohditaankin, että olisiko meistä siihen - millä rahalla, ajalla ja tahdonvoimalla meistä voisi tulla rintsikka-asujia ja ollaanko me nyt tosissaan vai ei.
Tai no, rehellisyyden nimissä täällä koitetaan olla innostumatta liikaa ja säilyttää maltti (säilyttää? Ehkä ennemminkin löytää.), koska ei kai nyt kukaan ostaisi omakotitaloa tietämättä omakotiasumisesta tuon taivaallista. Vai mitä Kristaliina? ;)