Siinähän se, lempivaatteeni nro 2 - Gio Goin farkkuhaalari. Pääasiassa tykkään kyllä pitää lahkeet pitkinä, mutta kuva on otettu Lissabonissa ja kuumuus laittoi näemmä lahkeet rullalle. Nyt haalari on pakattuna laukussa, mökillä odottamassa mua. Muu perhe siellä jo viipottaa, joten pakkailin suurimmat jutut autoon mukaan, ettei mun tarvi kuin hypätä lentokoneeseen pienen kassin kanssa ja kiitää perässä. Mistä tulikin mieleeni, että pitänee ostaa lennot tänään!
Mutta itse asiaan eli eilen sain avaimet uuteen kotiin. Hassu ajatus, että koti jo tuolla jossain odottaa orpona uusia asukkaitaan, jotka härskisti aikovat ensitöikseen lomailla. Tänään tosin hyvä ystäväni ajelee meille (vanhaan vielä hetken nykyiseen kotiin) ja tuo mukanaan sekä itsensä että muuttolaatikoita. Rakas ystävä halusi lomansa alkajaisiksi vaihtaa vähän maisemaa ja tulla auttamaan pakkaamisessa sekä tietysti heittää kanssani jotain jo uuteen kotiinkin. Olen itse päivät vielä töissä, joten se, mitä pakkaan, pitää pakkailla iltasella töiden jälkeen. Sää on toistaiseksi edelleen niin harmaa, ettei oikeastaan edes harmita kökkiä kotona siivoilemassa ja pakkailemassa sekä tietty ystävän kanssa lörpöttelemässä elämästä, mahdollisesti viinilasillisen kanssa, takkatulen ja hyvän ruoan äärellä.
Lähden tosiaan tämän viikon jälkeen mökille, joten mitään isoa en lähde siirtämään. Lähinnä astioita, vaatteita ja vaikkapa liinavaatteita..? Lapseni isän kanssa sovimme, että mökiltä tultuamme käymme ostamassa pojalle uuden sängyn uuteen kotiin. Dude (siis se isompi mies) on niin näppärä käsistään, että peti on varmasti ostamisen lisäksi kasattuna alta aikayksikön. Sekä minä että koko perheeni olemme äärimmäisen onnellisia siitä, että tämä koko prosessi on mennyt pääasiassa sulassa ystävyydessä, hyvässä hengessä ja vähän toisiamme mäessä tuuppien.
Olen nyt viime päivinä jonkin verran möllöttänyt kotona sohvalla ja tuijotellut kattoa taloamme. Rakastan sitä yli kaiken, mutta täytyy myöntää, että ilman elämää seinät lähinnä kumisevat tyhjyyttään. Kun muu perhe on muualla, tuntuu hassulta pyöriä siellä yksinään. Talo on siis kaunis, kaikkea, mitä olen voinut toivoa, mutta kieltämättä olen oppinut tässä ajassa, että kotini on siellä missä rakkaanikin ovat. Nyt se on siis mökillä. Ensi kuussa jo uudessa kodissa, uusissa maisemissa. Vihaan kliseitä, mutta jos jotain olen elämästä oppinut reilussa kolmessakymmenessä vuodessa niin sen, että "home is where your heart is".
