Meidän rajanaapureista yhden tontti on yli metrin korkeammalla kuin meidän. Tuo tontti alkaa puolivälistä meidän pihaa ja siinä oli ostovaiheessa jyrkkä, rikkaruohottunut luiska. Vaihtoehtoja oli kaksi, eli tehdä ihan valtava työ sen kitkemiseksi, istuttamiseksi ja hoitamiseksi (ja tuolloin en vielä tuntenut seppelvarpua, jolla se ehkä olisi onnistunut) tai laittaa se yhdellä rypistyksellä kuntoon. Onneksi naapurikin innostui jälkimmäisestä vaihtoehdosta, motivaationa heillä metri lisää käyttökelpoista tonttia, koska heidän pensasaitansa oli istutettu sinne korkeimmalle kohdalle ja pengerryksen jälkeen aidan saattoi siirtää puoliväliin entistä luiskaa. Saimme hankittua edullisesti sekundakiveä, joka kelpasi tuohon pihan puuhareunaan oikein mainiosti. 10 vuoteen tuolle ei ole tehty mitään ja muuri on kauniisti sammaloitunut. Jos ja kun kaadamme edestä koivuja, tulisi tuo koivujen ja muurin edelleen varjoisaksi jäävä väli hyödynnettäväksi, siinä on jo pyykkiteline, kompostori ja kaksi kompostia, mutta lähellä taloa tilaa olisi vielä vaikka alppiruusu- ja atsaleaistutukselle. Voin jo hyvin kuvitella, miltä polveileva, erikorkuisista pensaista koostuva istutus näyttäisi kukkivana tuota muuria vasten. Mutta tämä on näitä pitkäntähtäimen suunnitelmia, tarviikin tehdä niille oma hakusana, jotta löytyvät sitten kun tulee ajankohtaiseksi.
Lopuilla kiviä rajattiin meidän tontti tiestä, kun oja laitettiin piiloon putkeen ja se olikin kyllä erinomainen idea, muuten meidän vuorenkilvet kasvaisivat takuulla tien puolella. Nyt tien ja tontin välissä on 'ruohikko'kaistale, joka on siis kyllä rikkaruohoa, mutta ajetaan ruohonleikkurilla. Siinä on hyvä pysäköintipaikka vieraille ja satunnaiselle peräkärrylle. Meillä ei siis luojan kiitos ole ollenkaan siivottavia ojia.
